21. joulukuuta 2015

Kummilahjat 2015


Meillä yritetään muistaa kummeja jouluisin.
Tänä vuonna kummeille lähti/lähtee pieniä joulukoristeita.
Joskus, kun lapset oli pienempiä, he suttasivat taikataikinasta hirvityksiä, joita kummit joutuvat kutsumaan aarteiksi.
Nyt sain hyvän vinkin kauniista vaaleasta soodataikinasta, ja päätimme uusia episodin, jossa kummit näyttävät ilahtuneilta, mutta piilottavat lahjuksensa kaapin pohjalle.


Soodataikina:

2dl soodaa
1dl maissitärkkelystä
1,25dl vettä

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h. 


Meillä on vain yksi kastehelmen tuikku, joten se ajoi asiansa, vaikka siinä ei ole ihan niin kivaa kuviota, kuin astiastossa. Pylpyrät jäi haaveisiin.
Itse ihastuin näihin sooda-askarteluihin, kun sain työkaverilta muistamisen, johon oli tällainen väkerretty. Nämä koristeet huolisin omaan kuuseeni kanssa.
Lisäksi nämä olisivat kivoja paketeissa ja korteissa myös.
Ehkä ensi vuonna.


Lapset innostuivat myös sooda-askartelusta, ja vaativat vielä uutta taikinaa ennen joulua.
Saa nähdä ehditäänkö vielä toinen taikina tehdä, kaiken muun hulinan keskellä.

Vessa on kodin sydän


No jos ei kodin sydän, niin ainakin pisimpään muutoksen kohteena tässä huushollissa ollut.
Se jäi kesken jo tekovaiheessa, on sitä joiltain osilta yhä.
Mutta tapetti on nyt takaseinässä ja se tekee paljon.


Tapetti on Elloksen.
Tuli kotiovelle liistereineen päivineen.
Niin helppo asentaa, että työpäivän pääteeksi se rykäistiin ja ehdittiin vielä molemmat salille.
Mikähän tässä oli se suurin ongelma?
Saada aikaiseksi.


Ihan hyvä juttu, että on vähän venynyt, koska joku tovi sitten katselmuksessa oli mustapohjainen kukkakuvioinen tapetti. Varmaan ihan kiva sekin, mutta nämä kaakelitapetit ja ornamentit on vaan niin ihania nyt, että tällaiseen länttiin on hyvä soveltaa näitä.
Helppohan tohon on joskus rykäistä uusi päälle, jos alkaa silmät menemään kuviosta liian kieroon.


Heräsi jälleen henkiin muutos.
Tahtoisin tapetoida vähän muutakin.
Leevin huone on seuraavaksi muutoksen kohteena jo sen takia, että tapetissa on matkamuistoja jo muutamalta vuodelta talossa.
Mutta olkkari olisi kanssa kiva herättää henkiin uudelleen.
Keittiöön olisi pari suunnitelmaa.. IIK!
Ehkä kesään mennessä...


Nyt nautitaan kuitenkin joulusta. Bloggailen jouluisia postauksia vielä tässä.
halusin vaan jakaa riemun siitä, että veskikin on nyt juhlakuosissa.
Alla kuvia kovin kliinisestä ja sekasotkuisesta veskistä,
jota se oli ennen.


Hitti vai huti?
Muutos siis.

11. joulukuuta 2015

Joulu 2014


Jos epäilet nähneesi nämä kuvat joskus,se on mahdollista.
Kuvat ovat joululta 2014, eli viime vuosikertaa.


Huomasin juuri, että vaikka kotiin on tullut asteittain lisää joulua ja olen napsinut kuvia, 
niin en selkeästi ole kotona ikinä enää valoisaan aikaan.


Kuvat ovat keltaisia ja kammottavia, enkä aio niitä kyllä julkaista.
Keinovalo - pimeys.
Huoh.
Tulisi lunta, ja valkeutta.


Viikonloppuisinkaan en ole kerinnyt päiväsaikaan kuvata, enkä ehdi nyttenkään.
Lauantai-sunnuntai menee pariskuntareissussa, mutta katsotaan josko saisin reissulta vähän jouluista materiaalia. Ainakin joulumieltä ollaan menossa noutamaan ja samalla vielä joulupaketteja.
Sitten alkaakin se hetki, kun niitä paketteja toimitetaan kiireisinä sinne tänne.


Kortit on tehty mutta vähän jännittää,
tuleeko niitä postitettua.
Tänä vuonna on ollut erityisen kiireinen joulunaika.
Ja jos saan suunnittelemani viikon loman joululle - en käytä sitä kaappeja siivoten.
Aion nauttia tunnin kirjoja ja urheilua päivässä, molempia. Ja fiilistellä joulua.


Mutta näitä valokuvia katsellessa kyllä muistan, että joulu on ollut prosessi ennenkin.
Tai oikeastaan muistan erään lukemani faktan, joka piti tähän teidän iloksi poimia:

Valokuvaaja Martti Lintunen toteaa: ”Maailmassa ei ole ainoatakaan valokuvaa, joka olisi totta.” perustellen ajatustaan sillä, että valokuva on rajattu ja sillä on reunat, kun taas todellisuus on 360 astetta ja ajassa jatkuvaa. Valokuva on aina kuvaajan valintojen ja kameran käytön tulos, ei niinkään todellisuuden tulos. 


Kuvista saattaa välittyä helposti väärä totuus. Niissä on ajatus, varsinkiin blogiin menevissä, tai lapsikuvissa. Meillä eletään kuitenkin kuvien ulkopuolella. Kuvat ovat osa totuutta.
Luojan kiitos, meillä ei ole niin täydellistä arkea kuin kuvista välittyy.
Lupaan joskus tehdä antipostauksen - kauniisti. 


Karkaan joulunaiheisista kuvista tähän keskusteluun, koska sillä haluaisin muistuttaa niin itseäni kuin muitakin jouluneurootikkoja tai elämänhösliä, jotka ovat aina huolissaan ehtimisestä, siitä ovatko kaikki tarpeelliset perinteet suoritettu ajallaan tai joulukukka pöydällä oikeassa asetelmassa ennen kuin naapurin Irjalla....


Elämä on mahtavaa silloin, kun se ei ole niin mallillaan.
Kun kaikki kuvat ovat kiiltokuvia, ei elämä saa kuitenkaan olla kiiltokuvakansio.
Tämä blogi voi olla mun hetkistä koostuva kauneuden ilmentymä. Mutta meidän, minun ja toivottavasti ihan jokaisen muun elämä on muutakin. Se ei tarkoita kulisseja, se on vaan yksi tapa katsoa. Näkökulma. Yksi kurkkauspaikka tämä blogi. Ovi, josta voi kurkistaa.

Sen sijaan, jos te nyt kurkistaisitte mistä ovesta tahansa meidän oikeaan kotiin tällä hetkellä, huomaisitte että joulukoristeet, pikkulegot, tiskit, koulutusmateriaalit, pyykit, joulukalenteritilpehöörit, punnerruskahvat sekä iloiset asukkaat mahtuu kaikki aivan hyvin yhteen tilaan.
Ja silti saisin kauniin kuvan. Lupaan.


Ei siis ressata siitä miltä meillä näyttää, vaan keskitytään siihen miltä meistä tuntuu.
Eikä varsinkaan keskitytä siihen miltä naapurissa näyttää tai mitä heillä on,
vaan siihen mitä meillä on ja mitä annettavaa meillä on!
Joulumieltä jokaiselle!

24. marraskuuta 2015

"Kun äiti keittää kynttilöitä"



Jokaisen lapsen joulunodotukseen soisi kuuluvan tietynlaisia perinteitä.
Sitä jotain, mistä tietää, että Joulua on syytä alkaa odottaa.
Niitä asioita, joita haluaa toteuttaa vuodesta toiseen.
Niitä muistaa omasta lapsuudesta.
Äitini leipoo itsenäisyyspäivänä piparit.
Ison taikinan. Vieläkin.
Mieheni kodissa joulurauhan julistus on pyhä asia, se määrittää aamupäivää.
Aatto on täynnä asioita, jotka määrittävät päivää.
Niitä on paljon ennen joulua, niitä on se ilta mummolassa, kun vielä haluat uskoa pukkiin, mutta tiedät, että illalla kannattaa käydä salaa vaatekaapilla kurkkimassa.
Tai kun tiedät, mihin kannattaa kurkata ja mihin aikaan.


Meillä perinteet seuraavat kyllä toisiaan, mutta ei niin orjallisesti tiettynä päivänä. 
Aattoakin pyritään rauhoittamaan. 
Mutta siis, ne joulua edeltävät asiat.
Ne on niitä, joita ryhdytään tekemään, jotta saadaan se tunne joulusta. Ne on niitä asioita, joista lapset huomaavat, että nyt on aika tehdä tuhatsatayksi listaa, jotka vedetään vielä aatonaattoon asti takaisin markkinoilta ja lisätään vielä jotain. Ihan pientä. Saanksmä, tuokse pukki.




Kun äiti keittää kynttilöitä.


Voisiko se olla yksi asia? Kun äiti keittää vanhat kynttilänpätkät, jotka on muistanut säästää vanhoihin kuppeihin ja kippoihin, viemisiksi ja omiksi iloiksi. 


Kun nisset kaivetaan kaapista.
Kun leivotaan ensimmäiset piparit.
Kun kuivatetut havut haetaan säilöstä kynttiläasetelmiin.
Kun kanelitangot ilmaantuvat purkkiin pastan ja kauraryynien viereen.
Kun vanhemmat vaihtaa kotikielen englanniksi, tonttujen kansainväliseksi kieleksi.
Kun kynttilänpätkiä syntyy valtavasti lisää.
Kun sauna pestään ja se täyttyy tuikkukipoista.
Kun lastenhuoneen lattia täyttyy lumitähtien paperisilpusta.
Kun kaikki viltit löytävät sohvalle.
Kun konvehtit ilmaantuvat kauppoihin.
Kun glögi tuoksuu iltaisin.
Kun odotusta voi melkein koskettaa. 



Ne on niitä asioita.
Arkisiakin, jotka määrittävät juhlaa.
Valmistelevat sitä meille. 
Parasta juhlimisessa, ehdottomasti.


22. marraskuuta 2015

Pulsan asema

Meillä on ollut loistava viikonloppu.
Se on pitänyt paljon liikuntaa sisällään: lapset ovat riehkanneet lastenjuhlissa, sitten liikuntamaassa. Itse olen päässyt viikonlopun aikana kolmesti treenaamaan, joka on mahtavaa! 
Lisäksi olemme ehtineet fiilistellä Joulua ja laittamaan Joulua.
Juuri nyt lapset nauttivat lumesta ulkona.



Sunnuntain kruunasi kuitenkin pienimuotoinen ajelu Pulsan asemalle.
Monta viikonloppua on näitä kahveja suunniteltu.
Asemalla on ihana puoti, ihanat kahviherkut, loistava joulutunnelma mutta ennenkaikkea mahtava ja lämminhenkinen isäntäväki.


Joulutunnelmaa oli asemalla ja niin oli väkeäkin.
Oli kiva nähdä, että Pulsan asema on löytänyt ihmisten kartalle.
Itse voin vaikka vannoa, että tämä vierailu ei jää ainoaksi.
Joulua pitää päästä tänne fiilistelemään muulloinkin ja samalla saa vaikka tehdä vähän niitä joululahjaostoksia.


Mitään diettiä ei kuitenkaan kannata varata viettävänsä sinä päivänä, kun täällä vierailee.
Kakut, pullat ja kahvileivät on suussasulavia.
Niitä ei voi vastustaa, ja en kyllä edes yrittänyt.
Tämä kuuluu osana tähän retkeen. Herkuttelu.



Tapa, jolla meidät ekakertalaisina otettiin vastaan, oli ihailtava.
Lapset huomioitiin ja heille nostettiin lelukoria kahvihuoneen matolle, jossa oli tilaa touhuta. Tosin meidän lapset viihtyivät puodin tonttujen parissa, kun omia en ole vielä laskenut ulos kaapista.
Taidan joutua heltymään illalla, kun toiset niin rakkkaasti näitä puodin tonttuja hypistelivät.
Okei, isi heltyi ostamaan yhdet ihan pienet lisää...



Itse nautin juurikin miljööstä.
Vaikka asemalla oli hulinaa, niin sattuipa hienosti, kun viereisessä huoneessa kahvitteleva marttaseurue sai kuulla palan aseman historiasta.
Lasten keskittyessä leivonnaisten tuhoamiseen kuulin itsekin palan sieltä sun täältä.
Tarina oli kiehtova.
Vanhojen rakennusten, asemien erityisesti, tarinat ovat aina se juttu. 
Sen voi kuulla jo katselemalla ympärilleen.



Melkein teki mieli varata huone ja aamupala samointein, 
pihapiirikin on aivan ihastuttava, varsinkin kun se oli saanut ylleen lumipeitteen.
Lapset ehtivät jo bongata junankin ajelevan ohi, ei jäänyt asema irralleen kontekstista.



Ja mitä totesi isäntä?
Joka haaveilee enemmän niistä kivitaloista, ja naureskelee tämän  naisen vanhan talon kaipuulle. 
No se sanoi:
Olishan sellainen vanha talo aika kiva.
Muistaakseni noin.
Ainakin niin sen haluan kuulla.
Aika näyttää, mutta haaveista ei luovuta.


Sitä ennen kaipuuta voi lievittää kahvittelemalla asemalla.
Pulsan aseman ja aukioloajat löydät facebookista. 
Käykää ihmeessä!

20. marraskuuta 2015

Melkein Joulukuu

Heipä hei!

Kiva, jos tänne vielä eksyy joku harhailemaan silloin tällöin.
Blogi on ajautunut taka-alalle jo pitkän aikaan.
Koska Joulu on kuitenkin syksyn lisäksi suosikkiaikani vuodesta,
niin aktivoidun!


Varoittelin, että viimeistään Joulun aikaan tänne ilmestyy jotain, Kotikuvia ja tuunauskuvia on kyllä syksyltäkin, mutta en ole saanut päivitettyä. Ne pyörii aika samansuuntaisissa tyyleissä, kun nämä kuvat, mutta vähän aina paikat vaihtuu ja eri asetelmat vilahtelee ties missä.
Joskus tuntuu, että samat kuvat on täällä vuodesta toiseen, ja kuka näitä jaksaa katsella.
Itse kuitenkin pyörin vielä pinterestissä ja lueskelen blogeja, vaikka en usein "muka jaksa" kommentoida.
Yksi syy lienee kanssa hiljentymiseen se, että sisustuksen ja tuunauksien lisäksi elämään on mahtunut töiden lisäksi muita rakkaita harrastuksia ja yksinkertaisesti aika ei riitä kaikkeen.



Joka tapauksessa, tänään haen olohuoneeseen uuden maton ja ehkä ne monessa blogissa jo vähän aikansa eläneet hehkulamppuvalosarjan. Tykästyin itse vasta nyt niihin. Aivan myöhässä kuten tapoihin kuuluu. 


Meillä vuorottelee edelleen värit ja valkomusta.
Näillä mennään, enää en (ainakaan tässä kaudessa) kestä ihan pastellielämää, mutta en pääse siitä ihan eroonkaan, joten tämä on se sillisalaatti.

Mutta Joulu. Nyt on lupa fiilistellä! Pipareita on paistettu jo muutamaan otteeseen ja kaikki syöty - facebookia seuraavat jo tietääkin.
Kynttilävarastoa pitää täydentää.
Nisset roikkuvat jo kaapinovessa ja odottavat pääsyä paraatipaikoille.
Tavoite on joulukuun alkuun ja sitten on lupa tonttuilla täysillä!
Ihanaa marraskuuta, niille, jotka vielä hillitsevät kotejansa ja niille, joilla on jo lähes aattokunnossa koko huusholli!

30. elokuuta 2015

Ajatuksista


Life isn't 
finding yourself.
Life is about
creating yourself.



Mistä mä tiedän että syksy on saapunut?
Eritoten siitä, että mun ajatukset huutaa.
Jo nuoresta saakka syksy on ollut meillä sitä aikaa, kun mulla alkaa kynää ja paperia kulumaan ja paperille syntyy melkoisia pohdiskeluja.
Jokin vuosi on kulunut niin, että mä olen tallonut ajatukseni ja olemukseni kaiken 
sen alle, mikä on tuntunut tärkeämmältä.


Kului aikaa niin, että ohitin sen, mitä mä olen.
Silloin alkoi mun elämäni vaikein aikakausi.
Siihen palaamatta, ilman sitä minä en olisi sitä mitä olen nyt.
Jotkut näkevät muutoksen ulkoisena, ja vain ulkoisena. Mulle hyvinvointi on paljon suurempia asioita kuin ulkoinen hyvinvointi. Ja ymmärrän ekaa kertaa myös sen, että panostakseen ulkoiseen hyvinvointiin täytyy voida itse hyvin, sisäisesti.
Satsasin pitkään henkiseen hyvinvointiin, miksen antaisi sen säteillä nyt.



Kun elämässäni oli vaikeaa, unelmat oli pieniä. Kun sain kasattua itseäni isommaksi, uskalsin unelmoida suuremmin. Uskallan sanoa muidan  mielestä liian isoja haaveita ääneen jopa - se on osa sitä kasvua, joka on tehnyt minusta minut.  En aio enää antaa sellaisten ihmisten vaikuttaa, jotka ehkä ulkoapäin katsovat elämäni olevan jonkinlaista, ja tekevät johtopäätöksiä sen mukaan elämästäni.
Minulta saa kysyä. Osaan ajatella, ja sen perusteella usein vastata.
Ei pidä aina olettaa.


Arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat. Yritän opettaa lapsilleni ajattelemisen taitoa. On syytä olla itsekäs ja opetan siihenkin lapsiani. Ajatukset on mun omia, ne on mun pään sisällä ja minulla on oikeus ajatella ja tuntea mitä tunnen. Tunneälyä on sitten se, mitä ajatuksistaan jakaa ja kertoo eteenpäin.
Tätä tunneälyä toivoisin lisää kanssaihmisiltä.


Tärkeintä on ymmärtää, että suurin osa meistä kaikista on hyvin tarkkaan tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Nekin kenestä ehkä ajattelet, että pyöriikö tuon pään sisällä oikeesti mitään.
Kyllä, juuri he saattavat olla niitä erityisen herkkiä, niitä jotka ovat tehneet paljon työtä oman minänsä ja henkisen hyvinvoinnin ympärillä. 
Uskallan väittää, että juuri he, kenellä on ympärillään hiukan enemmän kuorta ja lähelle voi olla vaikea päästä, pitävät sisällään suurempaa ajatuksen lastia.
Meidän ei tarvitse jakaa kaikkea kaikkien kanssa. Mulle riittää ne ihmiset mun ympärillä, joihin luotan. Ketä ei käytä mun sanomisia mua vastaan, ketkä tahtovat mulle hyvää, tekevät mut ehjäksi ja rakastavat ilman ehtoja. Sellaisia on mun lähipiiri.




2. elokuuta 2015

Olohuone


Lupasin facebookin puolella, että päivittelen olkkaria koskevaa päivitystä piakkoin.
Koska räpsyjä oli olemassa, päätin tehdä sen jo nyt.
Olen täysin lomarytmissä, ja huomenna on se maanantai, kun alkaa työt.
Tiedättehän te, mitä se tekeen unensaannille.
Joudan siis istumaan hetken tässä. Väsymyksen uhalla.


Mitään suurta päivitystä ja muutosta ei ole luvassa. Ei ole tapetoitu. Olen ommellut olkkariin aika meille "räväkät" verhot. Tein sen tänään, koska päätin tehdä sen lomalla. Ikeasta kangas on notkunut jo tovin ja liittyy juuri edelliseen päivitykseen; se on aika erimaailmasta kun meillä on tupannut olemaan. Sieltä mustavalkoisuuden puolelta. Mustavalkoista raitaa. Näkyy kuvissa kyllä.


Muuten sitten muuttelinkin taas järjestyksen näin perin, meille se vaan sopii paremmin.
Kaikki tykkää tästä näin, varsinkin eskarilainen oli kovin innoissaan muutoksesta.
Huomenna kuule hänen huonetta sitten.
Se on just päällimmäisenä lomanjälkeisen maanantaina, kun tuut töistä kotiin...


Mä tein nyt niin, että olkkaria vallitsee aikapitkälti toi mustavalkoisuus.
Kokeilen miltä se tuntuu. No onhan siellä väriä vaikka kuinka! :)
Mut meille jo aika sellainen tosi seesteinen ja kiiltokuvamainen.
Onneks valkoiset sohvanpäälliset "kätkee" paljon mutaisia tassunjälkiä ja suklaatahroja.
Ei niin tylsää.


Mä luulen et toi on tällä hetkellä aika hyvä kombo.
Toki on asioita, joita haluan OSTAA ihan tähän tyyliin sopivaks ja ne ei tietenkään ole tässä postauksessa, kun vaan lomanloppumistuskissani päätin vähän järjestellä paikkoja.
Mutta näillä mitä meillä NYT on kotona, ja niitä järjestelemällä päädyin omaa silmääni miellyttävään kokonaisuuteen.


Facessa mainostin myös, että oonhan mä tehnyt yhden oikean sisustusostoksen.
Toivon että harja ja rikkalapio saa muutakin käyttöä kuin koriste-esineen viran. Keittiön laatalla kaikki rikkaimurit on lähinnä nostattanut omaa lämpötilaa, joten kaipasin kaunista mummolamallia.
Tää on Annon ylihinnoiteltu ihanuus. En ymmärrä, mikä tässä design:ssa maksaa kolmisenkymmentä euroa. Mutta halusin harjan ja rikkalapion olevan sellaisia, että ne saa seisoa rauhassa keittiönnurkassa.
Tai en rauhassa. Mutta kuitenkin. Kauniita.


Muu perhe jatkaa lomailua siis vielä viikon verran.
Vielä ei ala ihan se ruuhkaisin arki.
Sitten onkin taas paljon uutta soviteltavaa kun lapset palaa omiin hoitopaikkoihinsa. Leevi tosiaan jo eskariin. Meillä tulee olemaan ongelmia jo ihan kyytiasioiden parissa, varsinkin talvella.


Kuitenkaan en aio murehtia sitä ihan vielä.
Asioilla on tapana järjestyä, ja onhan meillä perheessä se yksi auto. Tarvittaessa mennään sitten sen auton liikennöintiaikataulun mukaisesti.
Se on elämätä.


Kuppi kahvia ja kesän viimeinen jäde.
Tai no kesäloman viimeinen jäde ainakin.

Kaikille ihanaa elokuuta :)