28. elokuuta 2016

Syksystä


Otan pienen varaslähdön, koska tämä päivitys olisi hyvä julkaista syyskuun alkuun.
Mutta syksy todella on täällä.
Sen voi haistaa, maistaa ja tuntea mielialassa.


Koulujen  alkaminen, päiväkotiin lomilta palaavat lapset, työvelvollisuudet, kansalaisopistojen kurssitarjonta, uudelleen panostaminen niihin asioihin, jotka koetaan mielekkääksi. Ehkä elämäntapamuutos tai remontti. Se alkaa Elokuussa.


Elokuu vaihtuu syyskuuksi ja projektit etenevät. Vielä on kirpsakoita aurinkoisia päiviä, ja tuntuu että voimia on varmasti pitkän talven yli. Tämä on luovuudelle ihana kuukausi; ajatuksia pulpahtelee päähän, aloitan ja lopetan tuhat eri hanketta, Minun mieleni kaipaa yksinäisiä, pitkiä metsäkävelyitä ja nauttii termariin pakatusta lämpimästä kahvista luonnon helmassa.


Olen syntynyt lokakuussa, syksyn lapsi.
Lokakuu oli ennen tietenkin senkin vuoksi minun lempikuukauteni. Siihen kuului paljon värejä, sateisia aamuja, kaihontäyteisiä ajatuksia. Lokakuun saapaskelit, villapaidat ja sormiin aseteltavat hansikkaat. Sittemmin lokakuu on muodostunut hitusen vaikeammaksi kestää, ja sen ystävä marraskuu myös. Pimeyttä, ihmiset kietoutuvat kotiin ruutujen ääreen, on kylmää ja sateista, kuraista ja mieli pakkautuu täyteen.


Nautin syksyn touhuista ja sen tuottamasta luovuudesta, kaihoisista ajatuksista. 
Mutta nykyisin hiukan pelolla jo ajattelen tuota pimeää aikakautta. Voisipa koko syksy olla elokuun ja syyskuun kaltainen säilömiskuukausi kynttilänvalolla!


Nyt olen päättänyt, että en laske ajatuksiani kuitenkaan valloilleen.
Ehkä juuri tänä syksynä pimeys tuntuukin kivalta. Ehkä juuri nyt pystyn nauttimaan ahdistumatta ympärivuorokautisesta hämäryydestä. Ehkä saan hyötykäyttöön tunnit paremmin.

Onko muilla samanlaisia ajatuksia?

16. elokuuta 2016

Banana is my sugar


Pitäisi varmaan kirjoittaa ekaluokkalaisen ekasta päivästä.
Kirjoitan banaanista.


Banaani on oiva välipala sellaisenaankin, mutta makeutensa vuoksi se pystyy moniin muihinkin herkkuihin tuomaan sokerin roolin. Joten jos kaipaat arkeen lapsille ja itsellesi muutamia helppoja, makeita ja ennen kaikkea terveellisiä välipaloja muista seuraavat:


Banaaniletut (1 annos)

1 banaani
1 kanamuna

Kaikki sauvasekoittimella kuohkeaksi. Paistetaan pannulla letuiksi (itse käytän kookosöljyä, antaa ihanan maun). Tarjoillaan omien mieltymysten mukaan, meillä usein marjoilla.


Kahden aineksen banaanikeksit:

1 banaani (hyvin kypsynyt)
2,5 dl kaurahiutaleita

Muussaa banaani, heitä kaurahiutaleet sekaan ja sekoita. Nostele pellille keksikökkäreitä. Paista uunissa 175-200 15min. 

Näitä keksejä voit fiksata lisäämällä rusinoita, karpaloita, pähkinöitä... Tai sitten kaksi viimeistä palaa karkkipäivän suklaalevystä päälle, sen verran saa arjen 10 keksiä kohden olla herkkuja!


Banaanijäätelö

1 banaani
(marjoja)

Pilko banaani ja laita se pakkaseen. Itse pilkon banaaneita tätä tarkotusta varten jemmaan. Banaani saa sulaa hitusen ja sen jälkeen se käsitellään sauvasekoittimella. Jos haluat banaanijäätelöön enemmän makua, lisää marjat mukaan (ennen sauvasekoittamista tietysti). Mustikat ja mansikat on mun suosikki, myös pakastetut mustaherukat saavat aikaan ihanan kirpeän sorbetin. 

11. elokuuta 2016

Metsän voima


Tänään lähdettiin taas illaksi metsään. Olin miltei viikon neljän seinän sisällä kuumeessa ja sen jälkeisissä tiloissa. Hermo oli vähän kireällä ekan työpäivän jälkeen ja mieli hinkui salille nostelemaan tankoja. Sääntöhän on, että yhtä monta kuumeetonta päivää rankkaan treeniin kuin kuumeessa sairastettua, joten lepoa vielä tiedossa.


En kuitenkaan uskonut, että metsä tekisi sen taas, vaikka pitkään oon jo halunnut vaan päästä taas räpsimään kuvia ja vaeltelemaan. En jaksa uusia tähän syitä, MIKSI metsässä ja luonnossa liikkuminen, kannattaa ja on ihanaa, luettelin ne edellisessä metsäjutussani, jonka löydät tästä.


Olen kaivannut kameraa oikeastaan koko kesän. Reissulta en saanut oikeastaan yhtään täysin tyydyttävää ruutua, kamera ei jotenkin totellut säätöjä, enkä osannut niitä oikein asentaakaan.
Jotenkin vaan tuntuu, että nyt on ruvettava kuitenkin tekemään sitä mistä pitää.



Vuodet vierivät ja olen paljon puhunut siitä, kuinka paljon tykkäisin kuvata ja mennä jonnekin kurssille, jossa panostettaisiin tekniikkaan ja kameran ominaisuuksiin ja niiden harjoittamiseen. Olisi myös ihana saada vinkkejä kuvanasetteluun ja ties mihin. Kuitenkin tärkeämpää itselleni olisi kameran teknisten ominaisuuksien opettelu tällä hetkellä.


Nyt en kuitenkaan miettinyt sitä koko retkellä metsässä. Lapset iloitsivat siitä, että kesäkuun puolessa välissä rakennettu maja oli yhä paikoillaan ja siitä syntyi inkkarileikki. Metsästä löytyi vaikka mitä aarteita. Itse vain haahuilin ja mietin, missä oon ollut biologian tunneilla, kun kysymyksiä jälkikasvulta sateli.


Kotimatkalla väsy yllätti pannarieväistä huolimatta retkeilijät. Olimme yli 2h metsässä kuin huomaamatta. Leevikin kysyi, meneekö aika metsässä nopeammin. Kotiinpäin käveleminen vaati jo leikkejä, ja rallateltiin yhdessä värilaulua:

"Kuka löytää maasta jotain keltaista, jotain keltaista.
Sen on lupa poimia, ken löytää jotain keltaista, jotain keltaista."

Kahta samaa ei periaatteessa saanut poimia, mutta en jaksanut droppaa niiden tunnelmaa.


Kivaa oli jälleen! Nyt on reput täynnä luonnon aarteita, kohta alkaa askarteluiltamat, pahoin pelkään! Ja mieli ei enää yhtään niin levoton!


Iloista tulevaa viikonloppua, huomenna on jo perjantai!

7. elokuuta 2016

Ekaluokkalaisen huone


Varmaan aika monella nousee mietintään lastenhuoneiden toimivuus juurikin kouluunlähdön partaalla. Mitä kaikkea toimintoja huoneesta pitäisi löytyä? Mitä on ne leikit, jotka tulee säilyttää ehdottomasti, ja mitkä on sellaisia, joilla ei ole leikitty aikoihin?


Meillä on ruinattu huoneeseen (äidin tavoin) uutta tapettia. Aloitettiin sisustus kuitenkin vain siivoamalla huone. Koska ihan totta, suurin harjoittelun alla oleva asia tämän tulevan koululaisen mielessä on omista tavaroista huolehtiminen. Varmaan kyllä vielä monta vuotta. Nyt kun se puhelinkin roikkuu matkassa ensimmäisiä viikkoja, tuntuu että sen myötä pieni mies itsekin on herännyt miettimään asiaa. On se vaan hieno kapistus, joskin myöskään ristiriidoilta ei ole vältytty. Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa tunteen.




Meillä Leevin huone on pysynyt pitkään kalustukseltaan samanlaisena. Leevi sai ison kirjoituspöydän jo hyvin pienenä miehenä, se on ensimmäinen meidän tupaan hankittu "vanha huonekalu". Tästä pöydästä lähti kaikki rakkaus vanhaa kohtaan. Se on iso ja sillä on paljon työskentelytilaa, nyt se on toiminut mm. legojen rakentelualustana. Pöytä siis ajaa asiansa läksyjentekopaikkana varmasti.

Ikeasta pohdin metallista laatikostoa sen viereen/alle mahdollisia koulutarvikkeita ja kirjoja varten. Pöytä on kivan kokoinen, koska sen ääreen menee monta tuolia ja kavereiden kanssa mahtuu saman pöydän ääreen työskentelemään ja puuhamaan milloin mitäkin. 


Läksyjen lisäksi koululainen rentoutuu toivon mukaan edelleen leikkien parissa. Legot ovat aina olleet meillä se ykkösjuttu, niistä rakennuksista voisi tehdä oman postauksensa. Legoja on valtava määrä ja usein ne ovat miinakentän tavoin vallanneet lattian. Legokirjasta ammennetaan ideoita ja selaillaan ohjeita. 


Myös matkustelu ja maantientoon liittyvät asiat kiinnostavat. Pahimman ötökkäkauden laannuttua ainakaan äidin yleistietämys ei ole aina riittänyt kysymyksiin, onneksi koulussa on fiksut opettajat. Kartat, maanosat, mitä missäkin maassa on, mistä mikäkin eläin tulee, missä maissa kukakin on käynyt, miten pitkä matka minnekin, millaista missäkin on. Ja ennen kaikkea, minne voitais mennä reissuun. Reissut mielessä! Yksi hylly on pyhitetty rentouttamaan mieltä; muistoja matkoilta ja muista tärkeistä kokemuksista. Aina ei edes ole tarvinnut olla itse mukana.


Lajittelu, rakentelu, vertailu, muodot, kirjaimet, numerot.
Siinähän sitä onkin meille purtavaa. Jossain vaiheessa parasta hupia oli iltasadun aikaan laskea yhteenlaskuja. Niitä laskettiin sivukaupalla. Ja me tarkistettiin sivukaupalla. Sitten arvoituksia, selkäänpiirtämisiä, mikä kirjain, mikä kuvio, mikä sana. 


Kouluikä lähenee, kaikki ovat projekteja.

"Legoja ei saa korjata, koska etsin siitä laatikosta sitä yhtä osaa, ja ennen sitä en voi saada sitä valmiiksi. Oon lajitellut niitä tuuhaansia viikkoja, ihan totta äiti! Se piirrustus on kesken, jatketaan sitä kaverin kanssa, älä laita sitä pois. Toi on muisto vauva-ajalta, taisin saada ton kortin naantalin muumimaailmasta."

 Tiedättehän, raivaamisen mahdottomuus, Joskus on vaan siistittävä salaa. Ja toisaalta muistettava; myös lapsella on oikeus samanlaisiin tunteisiin ja jatkumoon kuin meillä aikuisilla on projektiemme suhteen.


Patja mattona ja pehmeä pallo ovat muuten mahtava keino kiukkupäiviin.
Kyllä, tuolla pallolla saa lämäillä vessan oveen ja pelata tietyissä rajoissa sisällä.
Patjalla voi keikkua ja sitä vasten voi tarvittaessa vähän takoa nyrkkiä... Kun pettymyksensietokyky ei ole aina ihan kohdillaan. Ulkoilun lisäksi mahtavaa energianpurkua, vaikka vaatiikin todellista dalai lama-olotilaa itseltään. Vielä kun sais ne puolapuut tuohon seinään, pääsis vaikka välillä roikkumaan pää alaspäin, vois viilentää tunteita. Ja olla kivaa!

Tällä huoneella meillä ekaluokalle. Mitäs pidätte?