19. huhtikuuta 2015

Mau!



Ellan neljävuotissynttäripläjäys muutamin kuvin, olkaa hyvä.
Seassa sekä ne sukulaiskestit että dagiskavereiden pippalot.
Ja näiden kanssa sitten puljattiinkin.
Peruttiin ja järjestettiin sitten vähän hopulla uusiksi.
Kun sairasteltiin.


Kaverisynttäreissä tarjottavat oli suoraan kaupan pakastealtaalta, sekä karkkeja, poppareita, sipsejä tietysti. Hyvin maistui. Leivoin ainoastaan suklaakakun, siinä toivossa että paikalle eksyy myös kahvittelevia äitejä päiväkodilta. Osaksi siksikin päästin itseni helpolla, kun kyseessä olikin eri päivä ja vähän huonompi ajoitus kun alunperin oli tarkoitettu.


Ella oli kuitenkin odottanut tyttökavereitaan päiväkodilta kylälle, niin päätimme kestit pitää.
Ja kyllähän noillakin vauhtia piisasi, vaikka vähän vähemmän kuin aikaisemmalla poikaporukalla Leevin synttäreillä.


Ellan toiveissa oli kissasynttärit ja sellaiset äiti koitti tyttärelleen järjestää.
Jokainen tyttö sai kotiinviemisiksi kissapussukan.
Tassunjälki oli kiitoskortti osallistumisesta.


Melkoisia maukujoita meillä olikin!
Ihana likkaporukka!


Ja jotenkin jokainen juhlija tiesi Ellan mieltymyksen kissoihin.
Lahjapaketeista ja korteista löytyi kissoja eri muodoissa...
Pelkäsin hiukan, josko joku paketti maukuu oikeasti!
Ei sentäs!


Neiti oli tyytyväinen!


Sukulaissynttärit saatiin juhlittua oikeana päivänä, joskaan Ella ei varmaan ollut ihan parhaimmillaan flunssan ja korvatulehdus-yön jäljiltä.
Näitä kuitenkin Ella odotti mahdottomasti, kun kaverisynttärit oli peruttu tässä vaiheessa.


Rennon letkeällä asenteella mentiin nämäkin juhlat
ja kukaan ei silti kehdannut valittaa tarjottavista.
Kissakakun ja maatuskamuffarit taisin leipoa.
Olikohan muuta itsetehtyä. Luotin pirkkaan.


Silti saimme mahamme kipeiksi ja tällä kertaa herkkuja ei jäänyt överisti yli.
Mahtavaa. Minun kannalta.


Nyt jäämme seuraamaan miltä 4-vuotiaan elämä maistuu.
Vaikuttaa melko hempsankeikkamaiselta.
Kissojenhoitajaksi kun meinaa, on välillä kiirettä.
Onneksi joskus ehtii rentoutumaan Hevisaurusta kuunnellen ja väritystehtäviä vääntäen.
Toisinaan nollasta sataan nouseva kipakka uhma vaihtuu hellyttäväksi päästä silittämiseen ja paijaamiseen ja niihin sanoihin "Oot tosi tääkee." 
Muistetaan myös kertoa, etä mää en tykkää baabeista enkä nukeista.
Vaan kissoista. Ja kynsilakoista. Ja vähän sitten turtlesista.
Todellinen tyttöjentyttö, tietävät tuntevat.
Seuraa leikeissään kynsilakkoja ja kissoja lukuunottamatta Leevin jalanjälkiä...


Niin kovin rakas ja ihana, taas vuoden enemmän maailmaa nähneenä.
Tästä tulee varmasti taas hyvä vuosi! 
Muuta ei voi tulla, kun sitä katselee kissanmutoisten aurinkolasien läpi!
Vähän ku "Kissa Hinaaja" niinku neiti asian ilmaisi!

8. huhtikuuta 2015

Se pääsiäinen meni jo?


Neljä päivää vapaata.
Sille oli tarvetta hirmuisesti.
Mutta menipä se nopsaan.


Vapaat menee nykyisin aina.
Mietin, että minkä mittainen vapaa aiheuttaisi tunteen siitä, että on jo aika palatakin arkeen.
Vähän pidempi kuin neljä päivää.


Neljään päivään kuitenkin mahtui yökyläilyä ystäväperheen luona.
Kylpylässä läträystä ja ruokailua ravintolassa.
Kotona hitusen akkujen latausta.
Anoppilassa valmiiden pöytien ääressä syömistä ja treenit kahden salilla.
Ja sitten siihen mahtui tulevan reissun suunnittelua yhdessä ystävien kanssa, 
ja vähän ohessa lapsitreffailua.
Paljon siis ehtii, kun on aamusta iltaan aikaa.
Fiksu päätelmä!


Vielä olisin voinut pari ekstrapäivää käyttää vaikkapa kirppisjuttujen hinnoittelemiseen,
ihan vaan lepäämiseen ja Ellan synttäreiden suunnitteluun.
Nimittäin tämä viikko vaikuttaa hullunmyllyltä:
Viikonlopulle osuu sekä synttärit, kirppiksella vapaaehtoisena työskentely sekä se oma kirppiskuormasta huolehtiminen.
Ja kaikki jätettynä viimetinkaan tietää joko hermojen menettämistä tai aidan alittamista.
Todella toivon jälkimmäistä koko perheen puolesta.


Joskus näissä synttärivilinöissä miettii sitä, että mitähän ne lapset muistaa.
Ostopullan vai kireän äitin.
Kultainen keskitie olisi varmaan aika paras. Mutta jos toisaalta tykkää puuhastelusta, ja toiselle on jo järjestetty ihan mukavat kaveritsumpalot, toivoo toki toisellekin aarteistaan vähän ekstraa ja spesiaalia.
Kun vaan muistaisi, että aikuisen ja lapsen spesiaali ei aina ole sama.


Koti kaipaisi kevätpäivitystä.
Taas puoliksi emmin värien ja mustavalkoisuuden välillä.
Tuttu tunne.
Selkeetä, muttei liian. Seassa roikkuu vähän jäänteitä maalaisromanttisuudesta,
boheemista kukkatyylistä, retrosta, mummolasta, ja ties mistä.
Se on se kotoisuus.
Ettei ole liian justiinsa.


Kevään sisustuslehdet houkuttelevat kukkakaupoille, puutarhaan, sisustuspuoteihin ja ties minne.
Oikeasti sisustaminen tapahtuu kahvikupin kanssa pikkukakkosen aikaan makkarin sängyssä.
Joko pinterestissä tai se lehti kainalossa.
Ehkäpä sitten kesälomalla?


Kaikki postaukset blogissa toistaa meidän arkea.
Mua vähän jo itseänikin hymyilyttää lukea tätä. Sitä, kuinka kaikkea suunnitellaan ja haluttaisiin ostaa. Mulla ei oo vinkata uusia puoteja, kangaskauppoja, diy-ideoita tai muita enää.
Edelleen mietin blogin olemassaolon tarkoitusta.
Toisaalta täällä on notkuttu pitkään ja irtikään ei osaa päästää.
Ehkä päivien pidentyessä ja kesäviikonloppuina voin näyttää teille jotain inspiroivampaa kuin perjantaikimppu taikkapa olohuoneesta makkariin piristykseksi matkanneet tekstiilit.


Seuraava postaus koskenee Ellan synttäreitä, voisin kuvitella.
Josko sieltä vaikka jollain kissateemalla synttäreitä suunnittelevalle vinkkejä.
Mitään suuren suurta spektaakkelia ei kuitenkaan kannata odottaa.
Pienen tytön toiveita oli, että oma harmaa kissa pääsisi paikalle ja ne tarhantytöt.
Kyl mä tähän pystyn!


Pannussa on vielä liru kahvia.
Sen jälkeen on syytä painua maalarinteipin ja tussin kanssa hinnoitteluhommiin.
Realisoimaan omaisuutta.
Hyvä kiertämään. Ehkä jotain tilalle.
Kylän suurin lastentarvikekirppis lähenee! 
Varma keväänmerkki!

1. huhtikuuta 2015

Hello Huhtikuu!


Tervetuloa kevät!
Me odotellaan. Toisinaan saadaan vähän lunta maahan ja nautitaan ehkä vähän niistäkin hetkistä.
Tai lapset.
Mä oon valmiina kevääseen, enkä perusta enää ollenkaan tuosta valkoisesta ihmeaineesta.


Leevi on saatu kuusivuotiaiden joukkoon, ja tässä kuussa toivotetaan Ella nelivuotiaaksi.
On virvottu ja syöty suklaata.
Istutettu ruohoa.
Ajeltu pyörällä ja pelattu afrikan tähteä enemmän kuin kukaan oikeasti jaksaisi.
Suurin osa on tallentamatta kuviksi ja jouduin vähän kaivelemaan kuvia kansiosta alkuvuosi.
Ennen joka kuulle oli omat kansiot, kertonee rakkaan harrastuksen pariin ehtimisestä.
Tai muistista.
Kamera jää usein pöydälle. Tai sillä tallennetaan nips naps tyylillä jotain arkista.



Kevät on uuden ja muutoksen aikaa.
Täällä painitaan haasteen parissa - vähän haasteita onkin riittänyt kuumekausien jälkeen.
Ruokavalio on pääsiäispupun suklaamunakori mutta treenit luistaa.
Onneksi kesään sentään on vielä aikaa... Ennen kuin shortsikelit avautuu, ehtii kyykätä ja syödä terveellisesti monta kertaa.


Tässä kuussa on haasteen uudelleenelävöittämistä,
töissä kevätjuttuja ja koulutuksen tuomia uusia tuulia,
kotona synttäreitä, keväthommia pihalla, kirppishässäkkää ja 
äitin ihan oma lomamatka. Viikon loma. Tyttöporukassa.
Ei siis ihan nollakuukausi tapahtumien suhteen.


Kaiken keskellä on syytä muistaa vaan olla ja rauhoittua.
Hengittää syvään ja olla vaatimatta jokaisella elämän alueelta itseltään liikoja.
Mitä siitä, jos joskus vähän luistaa reeneistä.
Ruokavaliosta.
Töissä keskittyy tärkeimpään perustehtävään.
Illalla jättää tiskikoneeseen likaiset astiat ja pyykkikoneeseen märät pyykit.
Katsoo aivovapaata hömppää telkkarista.
Tai vaan koomaa.
Joskus on hyvä vaan olla.


Jos vielä voisin jotain lisätä omaan huhtikuuhun, lisäisin varmaan vähän sisustamista kevättä kohti.
Ehkä vähän lehtiä ja muutaman kofeiiniannoksen kahvin merkeissä,
Ehkä lisäisin ystäviä ja niitä terapeuttisia keskusteluja.
Tyttömeininkiä, karkausretkiä siihen myöhäiseen aikaan, kun lapset jo nukkuu.
Sielunhoitoa.


Ei kamalan suuria toiveita.
Vietetäänkin pääsiäistä osittain ystävien tykö.
Osittain keskitytään vain toisiimme.
Tarpeeseen tämä "miniloma" tulee varmasti monelle perheelle.


Kaikesta huolimatta valoa on ainakin riittänyt ja aamulla on mukavampi jopa aamuhirviön herätä, kun aurinko on toisinaan vastaanottamassa pyörämatkalla töihin.
Aika monena aamuna, vaikka olisi melkein jo vähän kiire,
pyörä pysähtyy sen mäen kohdalle, jonka takaa se aurinko nousee.
Siinä on hyvä hetki ladata.
Päivät pitenee, Aurinko nousee joka aamu.
Me olemme tässä.


Siispä tervetuloa Huhtikuu.
Ja muutkin kuut, me ollaan odottamassa.