24. marraskuuta 2015

"Kun äiti keittää kynttilöitä"



Jokaisen lapsen joulunodotukseen soisi kuuluvan tietynlaisia perinteitä.
Sitä jotain, mistä tietää, että Joulua on syytä alkaa odottaa.
Niitä asioita, joita haluaa toteuttaa vuodesta toiseen.
Niitä muistaa omasta lapsuudesta.
Äitini leipoo itsenäisyyspäivänä piparit.
Ison taikinan. Vieläkin.
Mieheni kodissa joulurauhan julistus on pyhä asia, se määrittää aamupäivää.
Aatto on täynnä asioita, jotka määrittävät päivää.
Niitä on paljon ennen joulua, niitä on se ilta mummolassa, kun vielä haluat uskoa pukkiin, mutta tiedät, että illalla kannattaa käydä salaa vaatekaapilla kurkkimassa.
Tai kun tiedät, mihin kannattaa kurkata ja mihin aikaan.


Meillä perinteet seuraavat kyllä toisiaan, mutta ei niin orjallisesti tiettynä päivänä. 
Aattoakin pyritään rauhoittamaan. 
Mutta siis, ne joulua edeltävät asiat.
Ne on niitä, joita ryhdytään tekemään, jotta saadaan se tunne joulusta. Ne on niitä asioita, joista lapset huomaavat, että nyt on aika tehdä tuhatsatayksi listaa, jotka vedetään vielä aatonaattoon asti takaisin markkinoilta ja lisätään vielä jotain. Ihan pientä. Saanksmä, tuokse pukki.




Kun äiti keittää kynttilöitä.


Voisiko se olla yksi asia? Kun äiti keittää vanhat kynttilänpätkät, jotka on muistanut säästää vanhoihin kuppeihin ja kippoihin, viemisiksi ja omiksi iloiksi. 


Kun nisset kaivetaan kaapista.
Kun leivotaan ensimmäiset piparit.
Kun kuivatetut havut haetaan säilöstä kynttiläasetelmiin.
Kun kanelitangot ilmaantuvat purkkiin pastan ja kauraryynien viereen.
Kun vanhemmat vaihtaa kotikielen englanniksi, tonttujen kansainväliseksi kieleksi.
Kun kynttilänpätkiä syntyy valtavasti lisää.
Kun sauna pestään ja se täyttyy tuikkukipoista.
Kun lastenhuoneen lattia täyttyy lumitähtien paperisilpusta.
Kun kaikki viltit löytävät sohvalle.
Kun konvehtit ilmaantuvat kauppoihin.
Kun glögi tuoksuu iltaisin.
Kun odotusta voi melkein koskettaa. 



Ne on niitä asioita.
Arkisiakin, jotka määrittävät juhlaa.
Valmistelevat sitä meille. 
Parasta juhlimisessa, ehdottomasti.


22. marraskuuta 2015

Pulsan asema

Meillä on ollut loistava viikonloppu.
Se on pitänyt paljon liikuntaa sisällään: lapset ovat riehkanneet lastenjuhlissa, sitten liikuntamaassa. Itse olen päässyt viikonlopun aikana kolmesti treenaamaan, joka on mahtavaa! 
Lisäksi olemme ehtineet fiilistellä Joulua ja laittamaan Joulua.
Juuri nyt lapset nauttivat lumesta ulkona.



Sunnuntain kruunasi kuitenkin pienimuotoinen ajelu Pulsan asemalle.
Monta viikonloppua on näitä kahveja suunniteltu.
Asemalla on ihana puoti, ihanat kahviherkut, loistava joulutunnelma mutta ennenkaikkea mahtava ja lämminhenkinen isäntäväki.


Joulutunnelmaa oli asemalla ja niin oli väkeäkin.
Oli kiva nähdä, että Pulsan asema on löytänyt ihmisten kartalle.
Itse voin vaikka vannoa, että tämä vierailu ei jää ainoaksi.
Joulua pitää päästä tänne fiilistelemään muulloinkin ja samalla saa vaikka tehdä vähän niitä joululahjaostoksia.


Mitään diettiä ei kuitenkaan kannata varata viettävänsä sinä päivänä, kun täällä vierailee.
Kakut, pullat ja kahvileivät on suussasulavia.
Niitä ei voi vastustaa, ja en kyllä edes yrittänyt.
Tämä kuuluu osana tähän retkeen. Herkuttelu.



Tapa, jolla meidät ekakertalaisina otettiin vastaan, oli ihailtava.
Lapset huomioitiin ja heille nostettiin lelukoria kahvihuoneen matolle, jossa oli tilaa touhuta. Tosin meidän lapset viihtyivät puodin tonttujen parissa, kun omia en ole vielä laskenut ulos kaapista.
Taidan joutua heltymään illalla, kun toiset niin rakkkaasti näitä puodin tonttuja hypistelivät.
Okei, isi heltyi ostamaan yhdet ihan pienet lisää...



Itse nautin juurikin miljööstä.
Vaikka asemalla oli hulinaa, niin sattuipa hienosti, kun viereisessä huoneessa kahvitteleva marttaseurue sai kuulla palan aseman historiasta.
Lasten keskittyessä leivonnaisten tuhoamiseen kuulin itsekin palan sieltä sun täältä.
Tarina oli kiehtova.
Vanhojen rakennusten, asemien erityisesti, tarinat ovat aina se juttu. 
Sen voi kuulla jo katselemalla ympärilleen.



Melkein teki mieli varata huone ja aamupala samointein, 
pihapiirikin on aivan ihastuttava, varsinkin kun se oli saanut ylleen lumipeitteen.
Lapset ehtivät jo bongata junankin ajelevan ohi, ei jäänyt asema irralleen kontekstista.



Ja mitä totesi isäntä?
Joka haaveilee enemmän niistä kivitaloista, ja naureskelee tämän  naisen vanhan talon kaipuulle. 
No se sanoi:
Olishan sellainen vanha talo aika kiva.
Muistaakseni noin.
Ainakin niin sen haluan kuulla.
Aika näyttää, mutta haaveista ei luovuta.


Sitä ennen kaipuuta voi lievittää kahvittelemalla asemalla.
Pulsan aseman ja aukioloajat löydät facebookista. 
Käykää ihmeessä!

20. marraskuuta 2015

Melkein Joulukuu

Heipä hei!

Kiva, jos tänne vielä eksyy joku harhailemaan silloin tällöin.
Blogi on ajautunut taka-alalle jo pitkän aikaan.
Koska Joulu on kuitenkin syksyn lisäksi suosikkiaikani vuodesta,
niin aktivoidun!


Varoittelin, että viimeistään Joulun aikaan tänne ilmestyy jotain, Kotikuvia ja tuunauskuvia on kyllä syksyltäkin, mutta en ole saanut päivitettyä. Ne pyörii aika samansuuntaisissa tyyleissä, kun nämä kuvat, mutta vähän aina paikat vaihtuu ja eri asetelmat vilahtelee ties missä.
Joskus tuntuu, että samat kuvat on täällä vuodesta toiseen, ja kuka näitä jaksaa katsella.
Itse kuitenkin pyörin vielä pinterestissä ja lueskelen blogeja, vaikka en usein "muka jaksa" kommentoida.
Yksi syy lienee kanssa hiljentymiseen se, että sisustuksen ja tuunauksien lisäksi elämään on mahtunut töiden lisäksi muita rakkaita harrastuksia ja yksinkertaisesti aika ei riitä kaikkeen.



Joka tapauksessa, tänään haen olohuoneeseen uuden maton ja ehkä ne monessa blogissa jo vähän aikansa eläneet hehkulamppuvalosarjan. Tykästyin itse vasta nyt niihin. Aivan myöhässä kuten tapoihin kuuluu. 


Meillä vuorottelee edelleen värit ja valkomusta.
Näillä mennään, enää en (ainakaan tässä kaudessa) kestä ihan pastellielämää, mutta en pääse siitä ihan eroonkaan, joten tämä on se sillisalaatti.

Mutta Joulu. Nyt on lupa fiilistellä! Pipareita on paistettu jo muutamaan otteeseen ja kaikki syöty - facebookia seuraavat jo tietääkin.
Kynttilävarastoa pitää täydentää.
Nisset roikkuvat jo kaapinovessa ja odottavat pääsyä paraatipaikoille.
Tavoite on joulukuun alkuun ja sitten on lupa tonttuilla täysillä!
Ihanaa marraskuuta, niille, jotka vielä hillitsevät kotejansa ja niille, joilla on jo lähes aattokunnossa koko huusholli!