31. lokakuuta 2014

Fredag, Friday, Perjantai...


Tapana on ollut päivittää korkeintaan perjantaisin blogia.
Huomasin tossa, että kuvailutkin on jääneet aika vähille.
Kaikki aivan omat jutut ovat jääneet vähille arjessa.



Kyllä niiden aika vielä koittaa.
Joutaahan sitä odotella.
Tärkein on tässä hetkessä.
Suloiset, raivokkaasti kinaavat lapset tuossa metrin säteellä piparikulhosta.
Jäähtynyt kahvi kupissa.
Kynttilät palamassa sekaisessa kodissa, joka odottaa siivousta.


Tärkeintä on pitää tämän seinän sisällä olevin sydän ja mieli kunnossa.
Jotta meillä olisi hyvä olla.
Fokus paikallaan. Toki lähipiiriin kuuluu muitakin.
Priorisointi työarjessa on joskus niin rankkaa, että hävettää.
Pääasia on, että sydämessään tietää, että priorisoi oikein.
Muutkin elää samaa hektistä arkea.


Jokatapauksessa mieleen onneksi mahtuu muutakin.
Mahtuu haaveita tulevaisuudesta, ihan vain haaveita uudesta puusohvasta keittiöön.
Tai oikeastaan vanhasta.
Onnea siitä, että paikallinen sisustuspuoti on muuttanut ihan kylille.
Joulunodotusta.
Halloweenilöitä.
Tapettiloita.
Raitapaitoja ja parkatakkia.
Pinterestin tasolla kaikki nekin!


Jahas, viisivuotias purkaa iskän vanhaa kännykkään atomeihin ja reilu kolmevuotias miettii, missä laatikossa ne puukynät ovatkaan: ihan muutama loota jo tutkittu ja siirrytty "mie haluun kyniä" -ränkytykseen. Jääkaapin ovi on levällään, pyykkikone odottaa napin painallustaan ja iskän auto taisi kaartaa juuri kotipihaan. Pillimehut korkkaantuivat itsestään.


Taidan heittäytyä sohvalle huutelemaan sanallisia ohjeita ja ryhtyä odottamaan perjantain huipennusta telsun ääressä, 
Tää on arkea.
Mutta viikonloppu alkoi ja me ollaan tässä.
Onni on tässä.

19. lokakuuta 2014

Muumit Rivieralla




Terveisiä viikonlopulta!
Käytiin viereisen kaupungin kuplahallilla kurkkimassa vanhoja tuttuja koko perheen voimin!


Kuplahallilla oli pikniktapahtuma, jossa esitettiin Muumit Rivieralla -elokuva,
oli pientä koko perheen liikuntaharrastusta tarjolla ja ennen kaikkea pienille ihmisille tuttuja vieraita Muumimaailmasta.


Vaikka oheistapahtuma oli vähän löyhä, idea oli hauska.
Omat eväät, viltti, koko perhe matkaan ja elokuvaelämys hallilla.


Meillä mietittiin, että muistaako Pikkumyy ja Muumipeikko meidät vielä kesän muumimaailman reissulta. Tottakai muistivat ;)
Lapset jännittivät näitä vieraita, niin että vaikka kesällä halattiin rutkasti, nyt vaan kateltiin kun muut halailivat.


Kuplahallilla äänentoisto oli vähän mitä oli, ja välillä piti keskittyä siihen, mitä kuulee.
Hauskaa oli, että pienten ihmisten ei ollut pakko jaksaa keskittyä elokuvaan koko aikaa.
Vaikka meillä melkein istuttiinkin kuin tatit, niin paikalla oli myös kätevästi ne perheen pienimmät sähikäiset.



 Äidin mielestä maagisin tunnelma oli, kun ilta pimeni ja hengitys hiukan jo huurtui ilmaan,
termarista kaatui toinen kupillinen kahvia omaan kuppiin ja muumipappa kärsi pienimuotoisesta krapulasta rankan bileillan jälkeen.


 Lapsista maagisin hetki oli, kun joku lapsi teki varjokuvia tykin edessä, ja sai syödä karkkia vielä karkkipäivän jälkeisenä päivänä. 
Yhtä kaikki, koko perhe viihtyi. 
Pienellä ideoinnilla tästä saisi hauskan toimivan tapahtuman, jossa ainakin me voitaisiin kuvitella käyvämme useamminkin!

5. lokakuuta 2014

Mielikuvitusleikit


En tiedä kuinka moni jokin aika sitten seurasi uutisointeja siitä, ovatko lasten mielikuvitusleikit katoamassa kaiken ruutuajan ja arjen muuntumisen keskellä.
Tutkijat olivat huolissaan siitä, kuinka leikin ja varsinkin mielikuvitusleikin määrä on vähentymässä eikä sille turvata enää aikaa.

Itse työskentelen lasten kanssa, ja lisäksi tietenkin minulla on nämä kaksi ihanaa rakkauspakkausta.
Asia puhututtaa.


Kuvasarja tässä ohella on meidän kotoa, moni tunnistaakin Ellan huoneen ja meidän lapset leikkijöinä.
Tässä käydään leikkiä pehmolelusairaalassa, niin että Ella on hoitaja, minä olin vastaanottovirkailija ja Leevi toi kipeitä pehmoleluja hoitoon. Välillä roolit luonnollisesti vaihtuivat. Minä autoin lapsia rakentamaan leikkiympäristöä leikkiä varten ja se varmasti näkyy kuvissakin. Leikki on yhä meneillään vaikka se on aamupäivällä aloitettu.


Lapset jäsentävät arkeaan ja maailmaansa paljon leikkien kautta.
Leikeissä leikitään läpi asioita joita opetellaan, jotka mietityttävät ja jotka ovat lapselle tärkeitä.

"Lapsen kielen kehittyminen johtaa kolmannen ja neljännen ikävuoden aikana ns. kertovan minän vaiheeseen, jossa lapsi alkaa käyttää kieltä ajatteluun. Lapsi alkaa kertoa itselleen ja ympäristölleen kokemuksiaan ja käsityksiään, ja siten jäsentää ja integroi asioita omassa mielessään. Leikki-iän edetessä kielen ja ajattelun kehitys lisää lapsen kykyä itsesäätelyyn. Lasta ympäröivät aikuiset tukevat kehitystä edellyttämällä lapsen sietävän odottamista ja turhautumista, samalla jäsentäen tilanteita niin, että lapsi pystyy hillitsemään tunteitaan ja käytöstään. Apunaan kielteisten tai vaikeiden tilanteiden ja tunteiden käsittelyssä lapsi käyttää lisäksi mielikuvitusta ja leikkiä." -Kaija Puura-


Itse arvostan leikkiä työssäni ja meillä kotona korkealle.
Vaikka olen siivoushysteerikko jossain määrin ja rakastan asioita kauniissa järjestyksissä, olen viimeisen vuoden aikana opettelemalla opetellut hölläämään.
Ainakin lasten huoneiden kohdalla.
Pitkäkestoisten leikkien syntymistä ei ainakaan auta se, että juoksen korin kanssa perässä siivoamassa pois leikkiä jo ennen kuin se on loppunut.
Olohuoneen pidän pääosin edelleen leikkivapaana alueena siinä mielessä, että sinne ei kannata pitkäkestoisia leikkejä rakentaa.


Leikistä on eri teoreettikkojen mukaan monenlaisia käsityksiä, sitä on mielletty niin lapsen työksi kuin ajanvietoksi. En taida niitä sen enempää perustella. koska blogi ei liene ihan niin raskaslukuiseksi olla tarkoitettu. Joka tapauksessa itse uskon siihen, että leikillä on lapsen maailmassa ja sen jäsentämisessä suuri merkitys.


Uskon leikin lisäävän vuorovaikutusta.
Tuovan lapsille arkeen välineitä hallita tunteitaan.
Lisäävän puheenkehitystä ja sanastoa.


Uskon leikin auttavan lasta rentoutumaan.
Leikki varmasti saa ainakin lapsen innostumaan.
Leikki opettaa ja saa lapsen oivaltamaan.


Uskoakseni leikin kautta lapsella on lupa hullutella.
Leikkien kautta opitaan sääntöjä mutta leikeissä voi myös vähän kokeilla rajoja.
Sellaisissa asioissa, joita ei oikeassa elämässä vaan viisivuotias saa aikuisen  mukaan enää tehdä.


Uskoakseni aikuinen mahtuu toisinaan mukaan lasten leikkiin.
Kyky leikkiä aikuisena ja heittäytyä on varmasti taito, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista.
Leikin kautta on mahdollista tavoittaa omista lapsistaan jotain sellaista,
jota ehkä arjen temmellyksessä jää huomaamatta.
Ja ei huolta - minäkään en ole leikkimässä lasten kanssa jatkuvasti - joskus on kuitenkin huippua lyöttäytyä mukaan.


 Leikki on yhteistä toimintaa. Leikin kautta lapsi osallistuu, tulee mukaan yhteisöön, osallistaa itsensä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Luo siltoja, luo yhteyksiä.
Luo sosiaalisia suhteita ja harjoittelee niihin liittyviä taitoja. Eikö?


Lapset ja aikuiset varmasti erittelevät leikkiä hyvin eri tavalla.
Usein aikuiset näkevät leikin hyvin erilaisena kuin ehkä lapset sen näkevät.
Lapsille leikki on elämäntapa.
Meille se on jotain muuta, ikäänkuin salaseura, jonne pyrimme toisinaan pääsemään sisälle.


Yhtäkaikki, kannustan kyllä kaikkia hyppäämään toisinaan tähän mahtavaan maailmaan.
Kyllä me aika hyvät naurut ja oivallukset saatiin tänään koko perhe tästä eläinsairaalaleikistä.
Kun hoidettiin hammaspeikkoja pois suusta, kun oli angry birdsien joukkoyskä taikka mietittiin miksi Herra Nokkanen on mennyt nielemään havunneulasia.


Leikin merkitys on niin ilmeinen, että sitä ei varmaankaan tarvitse eritellä.
Itse jäin vaan tutkijoiden huolta ilmaistaessa miettimään sitä, miten eri tavalla me aikuiset eritoten miellämme vaikka sen laatuajan. Onko se meille aina jotain yhteistä tekemistä, joka maksaa ja jonne pitää erikseen mennä, Onko se lapsille jotain aivan muuta. Jotain siinä arjessa.
Jotain minkä kautta jäsentää maailmaa.


Voisko se olla lasten leikkiä?
Mitä te ootte mieltä?

2. lokakuuta 2014

After every day there is a new morning


Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität


Mene edeltä kyllä se jää kantaa ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden ei ole hätä, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää




Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta sielusi kadotat vain öisiin retkiin syntyy syviä haavoja Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan ole rauhassa vielä mä sua seuraan kyllä se jää kantaa nyt kuule mun lauluni



Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden ei ole hätää, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää Mene edeltä kyllä se jää kantaa Mene edeltä kyllä se jää kantaa Mene edeltä kyllä se jää kantaa Sulje jo silmäsi



Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden ei ole hätää, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää


Tunne kuinka tuuli


Maalaa värin uuden


Ääni jonka kuulet
on Aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää


Mene edeltä kyllä se jää kantaa