25. helmikuuta 2013

Sairaana


Blogissa on ollut hiljaisempaa jonnin aikaa.
Menoa ei suinkaan hidasta kaikki tekeillä oleva,
vaan kaikki mitä meinaa jäädä tekemättä.



Olen saanut ommeltua kauratyynyn itselleni.
Niskat on sairaan kipeet, kun ekana itse luultavammin kärsin influenssan, joka yhä kesken.
Nyt sitä sairastaa meidän pieni tyttönen, ja isä - matkalla Pariisissa samassa taudissa.
Leevi on toistaiseksi välttynyt.


Ja toisin kun kuva näyttää, meidän lapset on niitä, jotka nukkuu kipeinä todella huonosti ja vähän.
Päiväunet oli puolisen tuntia parasetamolin voimilla.
Sylissä istutaan koko ajan.
Tietenkin - ja pieni rinsessa oksentaa aina, kun on kuumeessa.
Nytkin sohvanpäälliset ja täkit pyykissä.
Pesin varmuuden vuoksi ainoan toimivan kuumemittarinkin!


 On jo ikävä arkea ja sitä kun suurin murhe on se (josko se on sitä osaksi nytkin),
kuinka saada pyykkihuolto kiinni!
Tai pysymään huusholli suht kunnossa kaiken keskellä.
Koska alla oleva kuva näyttää paratiisilta tän vallitsevan keskellä.


Ainiin.
Tilannetta ei helpota se, että häihin on kaksi viikkoa aikaa.
Anteeksi. Vajaa kaksi viikkoa.
Kodinhoitohuone on täynnä likapyykkiä ja askarteluita, joita kukaan ei ehdi,
halua tai jaksa hoitaa. 
Lapsiperheen tavoin nämäkin häät menee; kaikki on melkein valmista.
Mikään ei täysin. 


Toivon kaikille tervettä ja reipasta viikkoa ja samojen tautien kanssa taisteleville
KOVASTI VOIMIA JA PARANEMISIA!

14. helmikuuta 2013

Päivätehtävä


Leevi sai aamulla isältään päivätehtävän.
Se käsitti kuulemma hyllynpäällisen ja pöydänpäällisen järjestelyn.
Me siivottiinkin lähestulkoon koko huone, hyvä me!
(ja sitten napsittiin pikana kuvia, koska tilanne harvemmin on vakaa kauhean pitkään...)

Ja toden totta, huoneessa mahtui ottamaan kunnon kilpa-ajot miniautoilla!
Kerrankin! 

Ja L-kirjain lipaston reunassa toimi ramppina of course,
voi tuota mielikuvituksen määrää! 

 "Äiti laita se miun laittama Jodakon kuva sit kanssa siihen plokiin jooko."



Eipä siis kai täältä arjen keskeltä muuta, kuin ainakin yksi siisti huone hetken verran ja...



...Niin. Ihanaa Ystävänpäivää ihan kaikille! :)

13. helmikuuta 2013

Merdikselle

Eilen jätin ompeluvehkeet tosiaan kodinhoitohuoneen tasolle,
ja ne polttelivat kovasti.
Mitään suurta en joutanut ennen Zumbaan lähtöä ompelemaan, 
joten Ellan Merida-nukke sai lisää varustusta kevätkeleille.


Vanhoista rikkinäisistä omien Ugg-tyylisten kenkieni varsista
Meridalle syntyi omat saapikkaansa.
Näissä tuhrasinkin aikaa luvattoman paljon, ja pieleen meni.
Mutta leikkeihin saa luvan kelvata, vaikka ovatkin erikokoiset.


Lisäksi kevätkeleille tarvitaan takki, joka on ommeltu hitusen jo käyttöön 
liian nyppyisestä fleecepeitosta.
Siihen pienestä tilkusta soma huivi pitsireunuksella ja setti on valmis!


Nyt voi Meridan ottaa jo kaupungille mukaan, vielä ne farkkuleggarit työn alla!
Sellaisia nukkeompeluksia tällä kertaa!

12. helmikuuta 2013

DIY - matosta tyynyksi


Räsymattotyynyt Etolassa
on kiehtoneet minua, kun näin ne ekaa kertaa.
Nimenomaan lattiakäyttöön.
Jo tuolloin katoin, että kun tyynyllä on hintaa 27,50e, ja yksi tuskin riittää,
niin en vaan raaski. Samaahan "mattoa" saa metritavarana, 
olisiko jotain 13e pintaan/metri?
Mietin, että sitäkin kuitenkin tarvitsisi jonkin verran...

 Ihanat nämä Etolan versiot kyllä on.

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni
ja tehdä taas itse.

Uhriksi joutui ystävältä fb-kirppiksen kautta ostettu kahden euron 
Ikean matto.
Sen lisäksi kiinnityksen virkaa pääsi hoitamaan ekassa kuvassa näkyvä neppari-
nauha, jonka olen aikoja sitten ostanut bodyn haarakappaleita varten,
mutta unohtanut käyttää. Tai ylipäätään unohtanut ommella bodyja!


Ja nyt tahdon ehdottomasti Tyynylle Kavereita.
Harmi vaan, että materiaali loppui tällä kertaa kesken.
Mutta tässä helppo DIY-idea vaikka niille matoille, joissa on vaikka osa 
niin huonona, ettei pysty käyttämään.


Meillä tätä Pirtsakkaa istuintyynyä
pääsi siskon uniaikaan lastenohjelmien merkeissä koekäyttämään 
pikkuherra, joka sai palkaksi moisesta saavutuksestaan pari Angry Birds-herkkua,
omenamehulasillisen ja sen kaiken vielä töllön eteen.
Aika höveli äiti täällä!


Josko tuota nyt saisi ommeltua jotain muutakin,
kun kone nököttää kodinhoitohuoneen pöydällä!

10. helmikuuta 2013

Räsyjä ja nimipäiviä


Sain taas pari uutta räsyä, niin ne suorastaan huusivat päästä kaikki yhteen
olohuoneen isoksi matoksi.
Voi olla kulunut idea, mutta kun ei ole vielä meidän lattioita kuluttanut niin olkoot
nyt väriä tuomassa muuten niin seesteiseen ;)


Joku saattaisi sanoa, että ei noita värejä saisi yhdistää,¨
mutta mie en välitä :) Miusta ne on kivat, keväiset, kevyet ja ennenkaikkea valkoista mattoa
värikkäämmät. Ja huokaiskaa kauhistuksesta....
Vaalea matto on nyt keittiön pöydän alla. Lapsiperheessä.
Saadaan siihenkin pian väriä!


Aamulla käytiin Myllymäessä laskemassa pulkkamäellä ja tottakai rinnekahviossa juomassa
kahvit, lopuksi vielä laskettiin pulkalla autolle!
Oli ihanaa, mutta ei mitään tapahtumaa, kuulemma se on vasta tiistaina.
Joutaakohan sitä uudestaan paikalle?
Sunnuntai olisi kyllä hyvä päivä perheille. 


Sitten on vietetty Ellan nimppareita, 
oman perheen voimin ja muidenkin vieraiden voimin.
Kahviteltu ja nautittu.


Ella tahtoi juhlatukan (lue: äiti pakotti) ja kokeilin sivuun vievää lettiä.
Ei kovin hyvin kestänyt rämäpään menossa.
 

Lahjaksi saatiin saman sarjan Leppis-reppu kuin veljellä pöllöreppu.
Isolta näyttää pienen selässä, mutta antaumuksella sitä kannettiin,
kun veljen mallia on kadehdittu jo tovi.
Meneehän tuo sitten kerho/päikkyreppuna  aikanaan, jos ei muuten.

Sellainen sunnuntai täällä...
Loppuun on pakko huokailla, et milloinhan sitä ehtisi ompelukoneen ääreen?
Melkein mahdotonta nykyisin! :)

7. helmikuuta 2013

Torstai


Ruskea tuoli muuntui vaaleanpunaiseksi ja sai seurakseen,
tosin ei keittiönpöydän ääreen, ihanan peiton tuttavalta.
Keväistä ja kepeää?


Rinsessa kahtelee katostaan.


 ...Mutta valta vaihtuu nopsaan.


...Ja urhea ritari pelastaa rinsessan lohikäärmeen kynsistä.

Eli meillä on leikitty tänään, äitikin oli ilkeä noita leikeissä...
(mietin, kuinka se eroaa normaalista...) 


Leikin jälkeen rauhallinen kahvihetki ja lepohetki äitille lehtien parissa...



...Ja rinsessapatjojen päältä hitusen lastenohjelmaa isommalle ritarille tämän hetken
mahdollistamiseksi. 


5. helmikuuta 2013

Kotileikkejä äidin tapaan


Ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, kuinka naisen mieli on ailahteleva,
ja kuinka siitä kärsii miehen mieli ja kaappitila.

Ei vaan, kaapit notkuu tekstiilejä sun muita, joita en ole raaskinut vielä myydä, ja jotka ei ole käytössä,
ne kertoo siitä, mistä olen ennen kotona tykännyt ja mistä nyt.

Koska meillä on kotipäivä ehdottomasti, lasten ja äidin mielestä, ajattelin jakaa kanssanne tällaisen kotileikin,
joissa olen näillä vanhoilla tekstiileillä ym. koittanut saada palat sitä tunnelmaa, mikä on milloinkin 
tuntunut hyvältä kotona.


En palaa postauksessani ihan opiskeluaikoihin, se kuvamateriaali lienee blogiin sopimatonta,
vaikka niistäkin kodeista sain kuvia polttareissani nähdä.

Mutta siis alkujaan tyylini on ollut melkoisen tämän tyylinen kun yllä ja alla olevissa kuvissa.
Tähtiä, ruutua, mustaa, valkoista, selkeyttä...

Katso:
Tämä, tämä kotipostaus tai tämä ompelupostaus.

Näistä tavallaan lähti, ikäänkuin modernimman ja perinteisen selkeästä sekoituksesta maalaisromanttinen tyyli...


...Jota koitin taas alla matkia.
Joka oli hankalaa, kun paljon siitä tyylistä on jo myyty.
Tähän tyyliin kuului kaikki mahdollinen tuunaus, ja hassujen normaalien esineiden uudelleenkäyttö.
Katsopa vaikka tätä ja tätä postausta, tai tätä.
Ja näkyi tää kausi ompelussakin, KLIK!



Tällä kaudella ikkunanpokat oli pakkomielle
ja niitä on varastossa jonkun verran.
Enää en oikein tiedä tarvitsenko niitä vai en, en ainakaan tunne niitä nyt
omakseni. Aika näyttää.


Tuo aika oli myös sellaista, että joka paikassa oli vielä enemmän tavaraa esillä jos mahdollista.
Kaikkea vanhaa, puolia, kahvipannuja, kahvimyllyjä, raastinrautoja, ties mitä vailla virkaa.


Kaksi viimeisintä kuvaa on meiltä nyt.
Hitusen enempi väriä ja en tiedä mitä tyyliä tää nyt sitten olisi.
Väriä kaipaan jatkuvasti lisää, mutta annan sen tulla itsestään.

Nyt koti tuntuu kodilta. Tämä muutoshan "tyylissä" on tapahtunut oikeastaan parin vuoden sisään,
ja on jännä huomata, että aiemmin en kestänyt lainkaan värejä tai epäjärjestystä,
mutta nyt ne tuntuu kodikkaalta sopivassa määrin.


En tiedä saiko näistä tolkkua ollenkaan, mutta tässä olen pohtinut juurikin muuton aikaa,
ja sitä, että olin valmiiksi ostanut uuteen kotiin kaikkea kivaa.
Niistä aika vähän on esillä, koska ne on pitkälti kahden eka tyylin aikakaudelta.
Kaappeja pitäisi raivata ja myyntiin laittaa, mutta kukahan sen tekisi puolestani?


Ps. Viimeinen kuva on blogista 25.4.2010.
Silloin on alkanut nykyisen kodin suunnittelu!
Hei, ja nyt kotona ollaan! :)