27. helmikuuta 2014

Perunalla ja kakkupaperilla


Ystäväni osti pojalleni joululahjaksi ihanan DIY-lahjan.
Puumiekan ja maalit jolla sen saa tuunattua omakseen.
Miekka on maalaamatta, ja äiti katala pöllinyt lapsen tarvikkeet.


Kaikkea hauskaa saakin aikaan perunalla ja kakkupaperilla.
Lasilyhty joutui kakkupaperin käsittelyyn.
Peruna sai kohteekseen ensin kankaan, mutta tiedänhän ettei akryylit siinä pesussa pysy.
Pitää ostaa tähän hommaan sopivia värejä niin saa kaikkea hauskaa aikaiseksi.
Sopii lapsille ja lapsenmielisille.


Ihan itte tein.
Koristepaperia.
Tulikin muuten aika veikeetä, ja se joutui kärsimään pikkueteisen komuutin oven koristukseksi.
Helppo vaihtaa tuokin stailaus, eli en vetänyt lakalla kiinni.


Tää on virallisesti nyt meidän kodin mustavalkoisin tila.
Tajusin vasta jälkikäteen.
Täytynee ostaa myös värillisiä maaleja!
Tähän jää koukkuun!


Mitä mää vielä voisin tuunata???

24. helmikuuta 2014

Tekstissä ei ole järkeä.


Kävin tänään työpäivän päätteeksi kuulkaas ihan sisustusostoksilla.
Kyllä, tein sen kotikylällä.
Aivan, minimanissa.
Saa nauraa, tähän on tultu. Taaimmainen muropurkki tuli tarpeeseen, ja on miusta vielä oikein hauska ja suloinenkin. Ostin sen muitta mutkitta.


No sit mie harvemmin retkahan mihinkään ihmeelliseen roinaan (seliseli), mutta oon kyllästyttävän kauan etsinyt kivaa lootaa, johon vois mättää ne pöydällä pyörivät, "tarvitaan näinä päivinä tai ihan pian"-paperit ja maksamattomat laskut. Nyt ne on sitten hukkuneet tuon emännänkaapin lootiin ja tuossa on sellainen outo piirre tuossa kaapissa, että ei ole ollenkaan varmaa, tuleeko sieltä takaisin mitä sinne on laittanut!
Kummituskaappi!
Joka tapauksessa ostin myös tuollaisen Unpaid-lootan noille papereille, joiden oletetaan olevan ulottuvilla ennen niiden arkistoitumista.


Muuten arki onkin ollut taas sutjakkaa.
Koitan pysyä ruokavaliossa viikonlopun herkutteluiden jälkeen.
Koitan jaksaa liikkua muutaman kerran viikossa kunnolla.
Ehtiä tehdä kotityöt, leikkiä lasten kanssa, lukea kirjaa, neuloa rivin pari ja katsoo Maajussit nauhalta.
Viikonloppuna ehdittiin vaikka mitä, sairastaakin, ja siitä todisteena isoveljen kortti pikkusiskolle.


Koska oon ollut liian hiljaa sisustusrintamalla, meidän "Pikku-Teuvo" on pistänyt hösseliksi ja koristellut ties mitä. Viimeisin tuunaus lienee Lego-valaisin, joka oli syntynyt kotipäivänä mummin ja papan hoitaessa huushollia. Todella helppo DIY, kokeilkaapa! 


Niinpä. Kaikki on niin hallinnassa kun tällä rouvalla vaan voi olla.
Ymmärrän täysin, miksi sain ystävältäni tällaisen ihanan luonteenpiirteitäni valottavan tiskirätin joululahjaksi.
Olisi hirmuisen hienoa, jos käyttäisinkin rättiä enempi. 
Tai ehkä lahjaan sisältyy käyttäjä, joka on vielä tuloillaan?? Toiveajattelen.


Räteistä kukkaruukkuun tai ei nyt aivan.
Mutta ihanaan purkkiin, jonka shoppasin tiskiräteille FB:n Lumppulasta.
Maksoin tästä vanhasta purkista liikaa, enemmän kuin monesta muusta, mutta rakastuin tähän heti.
Ja kun tuo kansi menee tarjottimesta myös, niin tavallaan ostin pari astiaa, johon suhteutettuna hinta oli halpa?
Kuka täällä selittelee?


Jotta vielä hönkäisisin ilmoille mahdollisimman sekavan kirjoituksen ja postauksen, täytyy vähän kerskua kevätololla. Koska olen aivan varma, et moni on jo haistanut kevään. Sen voi haistaa, se on tulossa.
Tänään poljin kevättä rinnassa kotiin töistä huulet ylöspäin vinoutuneena.
Mahtavaa, se tulee, todellakin! Päivät valostuu, pitenee, linnut laulaa, aurinko paistaa ja valo on palaamassa takaisin kartalle! I love it! 


Ei kai mulla muuta, muutama sekalainen kuva ja sekalainen ajatus tältä päivältä ja ehkä kuluneelta viikolta.
Eihä miusta tule kerta viikkoon-bloggaria?
Saako tikusta tehdä asiaa?
Niin tai näin, nää ylikerroksilla käyvät kofeiiniaivot tarvitsee lepoa!
Palataan ihanaiset! :)

16. helmikuuta 2014

Viikonloppuna


Ihailtiin ystävänpäivänä saatuja kauniita tulppaaneja...


Pysyttiin ruokavaliossa ja koitettiin tehdä siitä hitusen luksusta kauniiden astioiden ja hyvän kirjan avulla...
(Epätoivoista huijausta, mutta aamuvaaka lohdutti kilon painonpudotuksella)


Ystävä toi karhunpalveluksena ihanan tapettinäytteen, nyt on pakko päästä vihdoin tapiseeraamaan...


Lähdettiin elokuviin koko porukalla katsomaan Risto Räppääjää...
(Tietenkin kissakin oli mukana, allergiaperheen vaihtoehto!)


Nyherrettiin se tapetinpala keittiöön muistitauluksi vanhaan ikkunanpokaan kiinnittäen...


Levättiin useaan otteeseen, aina kissa kainalossa, eikä tarkoituksella ulkotakki päällä....


Aseteltiin supersuloinen tyynyliina tyynyn päälle ja sohvalle...
(Tää on kai se työäidin sisustusosio?)


Ja tietenkiin siivottiin kotia sen verran, et iletään viikon verran sotkea! 

Rauhallinen ja mukava viikonloppu!
Vietetään se samalla kaavalla loppuun! 

13. helmikuuta 2014

Varoitus: Herkullisia ruokakuvia


Joidenkin tutkimuksien mukaan naisten kunto ja diettikokeilut onnistuvat parhaiten kun niistä tekee julkisia.
Muistaakseni Hesarissa oli tästä juttua joskus. Perustunee varmaaan siihen, että se saa yrittämään tosissaan, kun ei halua isomman yleisön edessä myöntää epäonnistumistaan. Toisaalta saa ehkä paljon tsemppauksia.


Kyllästyin omaan jaksamattomuuteen ja siihen, että kilot hiipivät pikkuhiljaan kroppaan kokoaikaisen herkuttelun ja "kiireessä syömisen" vuoksi. Päivässä saatttoi olla pitkiä taukoja, ja sitten kaksin käsin herkkuja naamaan. Toisaalta vaatteet eivät mahtuneet kunnolla päälle ja ahdisti olla.


Kaksi viikkoa sitten (tasan) torstaina aloin syömään Jutan Go Fat Go-ohjeiden mukaisesti.
Ohjeet löydät halutessasi täältä.
Punnitusvaaka, rakas pinkkini, on ollut ahkerassa käytössä ja samoin kaiken maailman eväspurkit.
Välillä on vaatinut sisua nälkäisenä pilkkoa salaatteja tai paistella ruokia valmiiksi.
Tai kohdata lapsen kysymys, että äiti saisko olla suklaata.
Sais, mut kun ei saa.


Kun ruokavälit pysyvät normaaleina, suositellussa 2-4h, ei ole hätää. Nälkä ei ehdi yleensä tullakaan, sillä ruokamäärät ovat yllättävän isoja. Ne ovat olleet hyviä. Vähän oon ohjelmaa muokannut, aamupalan raejuusto ei mene puuron seassa vaan lounaalla salaatin kanssa töissä. En vaan pysty laittamaan raejuustoa puuroon!


Ruokavaliossa on ollut ihan helppoa pysyä muutamia mielitekoja ja alun kiukkuisuutta lukuunottamatta.
Ei ole kitukuuri, rahkaa välillä menee niin paljon, et pitää varioida eri muotoihin tai makeuttaa iltaisin Canderellilla. Vaikka en tiedä saisiko. Mutta helpottaa makeannälkää telsua katsellessa.


Liikunta menee tällä hetkellä pitkälti niin, että kaksi kertaa viikossa on salipäivä.
Työmatkat, 4,5km suuntaansa kuljen pääosin pyörällä.
Lisäksi lenkki per viikko.
Tiedostan, että liikunnan määrää on jossain vaiheessa lisättävä, vielä kamppaillaan vähän ilta-ajan riittävyyden kanssa. Olisi kivaa, että molemmat aikuiset ehtisi harrastaa vähän, mutta ei perheajan kustannuksella.
Tän mamman saliajat onkin iltaisin, puolen kasin-kasin pintaan ja siitä etiäpäin.


No ettehän te kysyneet, mutta kahdessa viikossa on lähtenyt tällä tekniikalla -4kg.
Hurraa!
Vauhti tulee kenties hiljenemään, kun lähennytään sitten normaalipainoa BMI:n mukaan.
Mutta sitten koitetaan kiristää tahtia. Ja jos ei onnistuta, ollaan jo tyytyväisiä tähänkin suoritukseen, jokainen terveellinen suupala ja liikuntakokemus on kohti jotain. Askel pidemmälle. 

Ainiin, katotaan laitanko joskus sitten jotain ennen ja jälkeen kuvia, vai laitanko mitään. Oman kropan esittely tässä mielessä ei ole mukavuusalueella. Halusin kuitenkin kannustaa tällä, ruokakuvilla ja postauksella muitakin, ketä tarvii pientä boostausta uuteen elämään! Liittykää remmiiin! :)

5. helmikuuta 2014

Saikkupäivän puuhat


Aamupäivällä perustettiin kahvila ja kauppa.
Myynnissä oli muumikeksejä, mehua, maitoa ja suklaata leikkiruokien lisäksi.
Leikki kesti pitkään.
Paras vaihe oli leikin pystyttäminen.
Kurjin siivoaminen...


"ÄITI! Älä koske niihin! Se on se koski!"
"Ai mikä?"
"No se Imatran koski, se kuohuva, se peitto. Siitä pitää selvitä niille kiville. Etsätajuu? Se mikä on siinä ihan mummolan vieressä? Ainii mut mistä mä saan taloja tohon lähelle?"
Keittiöntuoleista tietenkin.
Paras vaihe pystyttäminen, kurjin siivous.


Peti saatiin kuin saatiinkin pedattua, kun kosken kuohut olivat laantuneet ja sängyssä hyppiminen ei ottanut tuulta alleen, varmaankin siksi että siihen oli lupa. Mitäs sitten?
KEIJUJA! SIIVET! 
"Tää taikoo, taikoo, taikoo, lentää, lentää, lentää", hokee Ella.


Jokainen satu tarvii myös pahiksen.
Tää pahis suostui äitin suostuttelemana siirtämään Ellalle ommellun kissanhännän nenäkseen,
kun piteli sitä ensin EDESSÄ haarojensa välissä ja jahtasi pieniä keijukaisia.
Vähän vinoutunut leikki...


Isoveljen pöytä kutsui rauhallisiin leikkeihin uniaikoihin, ja on sen näköinen kaikesta yhteisestä uurrastuksesta, että siihen ei raaski äiti koskea. Jokainen hylly ja pöytäpinta notkuu jotain rakennettua.
Kuka sanoi et tyttöjen huoneet on pahimpia?


Ja lepo tekee hyvää raskaan työn raatajalle.
Viereen pitää saada oikea vauva, se ei kuulemma tarvi nukkuessaan edes vaippaa, kun osaa käydä potalla.
Mitä tulee saikkupäivään, toivon yrjötaudin olleen tässä meidän taloudessa.

Muillekin ihania arjen hetkiä!

4. helmikuuta 2014

Kässäkerhosta hei!


Sunnuntaina taas kässäiltiin.
Ellalle syntyi paita ja housut.


 Leeville raitahousut.
Siinäpä ne kaksikolle ommellut.



Karseeta kuvaa tulee illalla, mutta en jaksa odottaa, milloin puetaan seuraavaks nämä ompelukset ylle.
Varsinkin kun Leevin housut on sopivat ekalla luokalla. Pistää ne silti kuulemma pian hoitoon.
Joten menkööt nämä suttuiset kuvat suodattimien läpi.


Miun muruset on ihania.
Vaikka Leevillä karsea uhma.
Olispas meillä enempi aikaa yhdessä!


2. helmikuuta 2014

Keittiö



Muutama kuva meidän keittiöstä.
En muista oonko paljonkaan ihan näitä kiintokalusteita esitellyt.


Ilman emännänkaappia ja muita irtokalusteita meillä olis tosi moderni keittiö.
On rosterii ja on särmikästä vedintä...
Ja myös aivan liian vähän säilytystilaa, emännänkaappi on aarre siinä mielessä!


Jotain valitsisin jo nyt toiste.
Vähän sellaista maalaisempaa ja vanhahtavaa fiilistä, taustalle huvikumpumaista tapettia ;)
Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan keittiö on ihan hyvä pohja kaikelle muulle.


Itse vietän varmaan eniten aikaa keittiössä kotona ollessani, elämä pyörii ruuan ympärillä...
Näkyy emännästäkin ;)
Keittiö on kodin sydän. Täällä sitä ystävienkin kanssa istutaan kahvikupit kädessä.
Olkkarin puolella jostain syystä harvemmin.
Kässäkerhokin änkeytyy tähän tilaan.


Mie keräilen kaikkia suloisia astioita Greengaten lattekupposten sun muiden lisäks.
Merkillä, hinnalla tai muulla ei ole mitään väliä, kunhan niissä on jotain miuta miellyttävää.
On arabian vanhaa kuppia, lautasta, kannua, Iittalan valkoista teemaa, Ikeaa, yllä mainittua Greengatea,
tuntemattomia retrokuppeja, emalia. Sikin sokin. Sit on hyvä ;)


Suloinen vaaka on lahja tälle vaakanaiselle puoliskolta :)
Aika pirtee pinkki mutta tykkään yhä! Ja oikeassa käytössäkin toimiva!

Herkullisia Hetkiä!