27. lokakuuta 2011

Väliaikaista?


Pari kuukautta ennen muuttoa aloin hokea mantraa;
"Sitten kun asumme VÄLIAIKAISESSA,
en siivoa kuin pakolliset,
en sisusta,
elän kaaoksessa, ompelen vuoden verran taukoamatta."


Kodin vaan täytyy olla minulle se turvallisuuden ja rauhan satama.
Ja ihmisten lisäksi se muodostuu omista rakkaista tavaroista.
Näin se taas lähti, ompelin vaan pari sydäntä, tyhjiin nauloihin.
Ne antaisi kodikkuutta.


Kyllähän ovessa kranssi pitää olla. Tuumasin.
Omannäköinen.
Askartelukaupan kautta kotia ja hitusen taas sydäntä keskelle.
Nyt se on meidän oven näköinen.


 Kesällä torilta löytyi jonkun säräyttämä kynttelikön ranka,
oli tipahtanut katosta ja vain kehikko jäljellä.

Tuunausta.
Lusikoita. Helmiä. Rautalankaa.

Siitä syntyi ihana kruunu keittiöpöydän ylle,
en vain malttanut odottaa uuteen kotiin saakka idean toteuttamista.
Mutta mihin minä tämän nyt laitan?


Kukkia uuteen kotiin, kynttilöitä kasapäin ja
mieluinen pöytäliina,
miehen tekemällä pöydällä.
Ja ne illan hetket lasten nukkumaanmenon jälkeen on nyt turvattu.


"Mitään en ainakaan varta vasten väliaikaiseen ompele."
Kumottu.
Halusin välttämättä kapan keittiöön, kun keittiössä on niin julmetun iso ikkuna,
että se näyttää todella kolkolta ilman.
Nautin huokeiden materiaalien käytöstä; lakanakangasta,
kaunista puuvillanauhaa ja juuttinarua.


Kas näin.
Niinhän se on...


...En taida olla paras mahdollinen väliaikaisasuja?
Tiedättehän sanonnan;
"Koti on siellä missä sydän viihtyy."
Sitä lainaten tahdon perustella tätä vimmaani niin,
että rakastamieni ihmisten ei tarvitse asua väliaikaisessa,
vaan meidän koti kulkee meidän mukana. Täyttä elämää. Ohi välivaiheenkin.


24. lokakuuta 2011

Pienen pieni hiirityttö


"Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella,
hiiri mittaa maailmaa männynneulasella.."


"...heinän korrella punnitsee,
kovin miettii mittailee..."



"...järkeänsä käyttää,
ISOLTA MAAILMA NÄYTTÄÄ!"


 
Hiirihatun tarvikkeet Eurokangas ja Karjalan ompelukone.
Kaava on "Ompele Kaunista Lapselle" -kirjasta.


Liivimekon Joustofrotee on Metsolan ruskeaa Cloveria.
Vaaleanpunaiset velourkanttaukset mekossa ja velourlegginssit
on muistaakseni ystävältä saadusta velourpalasesta.

Hempeitä viikon alkupäiviä kaikille!

Ps. Lumikettu kiitos ihanasta tunnustuksesta,
en laita uudestaan eteenpäin, en keksi enää
asioita itsestäni :)


19. lokakuuta 2011

Päivän teemana on ehdottomasti....


R-O-B-O-T-I-T!


Muuttopuuhat alkaa olla pikkuseikkoja lukuunottamatta ohitse.
Pakkorentoutuminen on tapahtunut tänään pienimmäisen päiväunien aikaan ompelusten ääressä.
Isompi eli malli sitten saikin koko kämpän sillä aikaa sen näköiseksi, että aivan kuin se muuttorumba olisi yhä pahimmillaan ;)


 Leevi on saanut aikoinaan valita Ikasyrilta kangasta, valitsi robotit, ylläri ;)
Ja kun selailin muutossa kankaita, kysymys kuului heti:
"Miiilllooiiiin siiieee ommmpeeeellleeet ROBOpaidaaaaan?"


 Housukangas on taas velouria. Muistatteko, samaa kuin päiväpeitossa ;)
Ja tätä ON vielä, ostin 3e:lla 3metrin palan.
Mutta hauskat kotihousut, jotka vaatii varmaankin yksivärisen yläosan!


Kasvuvaraa syntyi paitaan, taitaa olla lähemmäs kokoa 110/116.
Ei sen väliä, Leevi ei nimittäin suostunut riisumaan paitaa.
Mekkoahan se on Ellan ompelustan välissä kysellytkin (ihan totta!),
joten olkoon tämä nyt se!

IHANAA JA SYKSYISTÄ VIIKKOA KAIKILLE!!

12. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Muuttorumba jatkuu, ja ompelukset siis jo uudessa kodissa. Taisi olla oikein miehen mielitehtävä, kun ne oli ensimmäisten siirrettävien joukossa. Pelkäsi varmaan, että repsahdan ompelemaan kesken suurimman kiireen. Muut onkin sitten suurinpiirtein muuttamatta :) 
Pakko kuitenkin olla täällä esillä taas, sillä niin hyvilläni olen saamastani huomiosta. Kaksi tunnustusta, olen kovin otettu ja kiitollinen!

Ensimmäinen tunnustus tuli Nuksulta, Kiitos ja kumarrus. Tässä tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen ja lähettää eteenpäin viidelle blogistille. Niinpä teen siis :)

Tässä vastauksia:


1. Lempiruoka: Kana-pasta salaatti
2. Lempimakeiseni: Suklaa
3. Lempiluettavani: Omaelämäkerralliset teokset, naisen historiaan ja asemaan liittyvät eritoten.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ompelu ehdottomasti
5. Lempielokuva: Tämä on vaikea eritoten siksi, että liian harvoin on aikaa katsoa... Vastailen siis näitä klassikoita, joita jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan. Järki ja tunteet, Tuulen viemää ja muut aina viihdyttävät hömpät.

Tämän tunnustuksen saavat:

Helinän talossa
Viiriäinen
Mimmunen
MiriLii
NopsuPopsu

Toinen tunnustus on Hannalta, KIITOS KIITOS!
Ja tunnustuksen saaneen siis pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kahdeksan asiaa minusta vielä, jotta saisitte informaatioähkyn:

1. Olen siisteyden ystävä; järjestelen, siirtelen ja organisoin kotia loputtomiin. Jopa naurettavuuksiin. Siltikään meillä ei ole siistiä läheskään aina.

2. Paras vuodenaika on syksy. Rakastan syyskelejä ja mukavasti pimeneviä iltoja, kynttilöitä ja sitä maagisuutta, joka syysiltoihin liittyy.

3. Haluaisin oppia valokuvaamaan ja mennä kurssille. Kunhan ensin saan sen verran säästettyä, että minulla on mahdollisuus ostaa lisää hankintoja kuvaamista varten.

4. Olen optimisti mutta tietyllä tapaa melko lyhytpinnainen. Tästä ihanasta ominaisuudesta pääsevät nauttimaan erityisesti perheeni ja lähituttavani.
5. Bloggaaminen on ompelun tavoin tapani rentoutua, ja ennen kaikkea pidän blogia päiväkirjaksi itselleni. Blogi on itselleni myös tapa "tallentaa" lasten kasvua kuvamuodossa, sillä olen erittäin huono pitämään vauvakirjoja tai muita leikekirjoja.
6. Ammatiltani olen Sosionomi.
7. Olen halunnut aina enemmänkin lapsia, mutta kahden allergisen ja perusarjen jälkeen huomaan, että taitavat jäädä haaveeksi. Tuntuu, että meidän konkkaronkka on nyt ainakin tällä erää täydellisen täyslukuinen.

8. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja pyrin yhä enenevissä määrin eroon niistä ajatuksista, mitä kaikkea minulla ei ehkä ole. Pyrin toteuttamaan Hellstenin ajatusta siitä, että "Saat sen mistä luovut".

Tämä tunnustus menee eteenpäin seuraavalle kahdeksalle blogille ja blogistille:

Pieni Lintu
Onnenmuruja
Pikku-Pihlaja
Cutie
Romulyyli
tuittula
Ahdin tila
Unikuun terapiahuone

...Ja kaikki muutkin ihanaiset blogit ansaitsevat varmasti nämä tunnustukset! Kiitos näistä hyvän mielen tuojista!



4. lokakuuta 2011

Mansikoita ja muistelmia

Kun sain tietää odottavani tyttölasta, ompelin pari tunikaa?
Muistatteko?
Ne sopii nyt...


Ellan päällä siis joustofroteinen pilvitunika.
Ja kädessä äitin tekemä mansikka,
se on ainoa herkku meillä toistaiseksi.


Miulla on aikapula vaateompelusten suhteen,
syntyy vaan pikkujuttuja.
Mansikoita.
Bloggaan mansikoita. Uskomatonta.


Tein tähtitunikankin. Aikoinaan, kun ehdin ommella.
 Arvatkaa unohtuiko nämä kokonaan?
 Lipaston pohjalle?
 Hetken vaan sopivat, vaikka olisivat varmasti menneet aluksi mekkona...

 Ella on huomattavasti "rauhaisampi" kuin veljensä edelleen,
vaikka allergiataistoja käydään tämänkin tyttösen kanssa.
Minne kohta puoli vuotta aikaa on kadonnut?

Joka tapauksessa, kaiken haikailun keskellä...
Vaaleanpunaisia ja hattaraisia ajatuksia kaikille tälle viikolle :)