30. toukokuuta 2012

Vanhoja sanomalehtiä

Tunnustan. Aloitin aamun pitkästä aikaa kupillisella kahvia, rivillä suklaata, ja selailemalla pari ihanaa kirjaa läpi (jotka ovat muuten hetken odottaneet selailua hyllyssä).

Inspiroiduin, ja tuttu levottomuuden tunne valtasi minut. Jotain pitäisi keksiä tuunattavaa,
jotain mikä onnistuisi nopeasti ja lasten kanssa kotona ollessa...



Surauttelin pari pitkää kapeaa tyynyä vanhoista pitsilakanoista (alimpana kuvassa).
Mutta jotenkin se ei tällä kertaa riittänyt piristämään hitusen harmaata päivää.


Leevi on pitkään tarvinnut kirjoituspöydälleen vähän alustaa. Pöydän kotiuduttua meille meidän pienestä taiteilijasta on kuoriutunut suuri taiteilija, ja siinä saa paperit, sakset, kynät ja liimat kyytiä. Joskus pöytäkin.
Niinpä vanhasta sanomalehdestä löytyi ihana "Suomen messut"-mainos, jonka "muovasin" alustaksi Leeville.


Ja siitä se ajatus sitten lähti. Olin suunnitellut tekeväni niin, että tilaan pöydälle lasin, jonka alle tulee vanhoja sanomalehtiä kaunistamaan pöytää. Sen varmaan teenkin uuteen kotiin sitten, mutta taidan tilata lasin pöydälle vasta sinne. Ettei tarvitse pelätä rikkovansa sitä monella kantamisreissulla.

Niinpä tyydyin lapsiperheen ratkaisuun; tabletteihin! Ja nämähän on aivan mainiot pyyhkiä, eikä tarvitse kuulkaas erikseen lukemistakaan ruokailulle! Ja toiselta puolelta tablettia löytyy luonnollisesti lisää tavattavaa!



Tämä lehti oli vuodelta 1937, ja saman aikaisia lehtiä jäi vielä pinkka muihin tarpeisiin :)



Eikä ne kattauksessakaan pöljemmän näköiset ole. Ja kokeilin valkoisella liinallakin, ja kivasti osuvat siihenkin! Josko sekin mokoma sitten pysyisi meillä hitusen pidempää puhtaana ;)


23. toukokuuta 2012

Värikästä kesävaatetta

Surauttelin tänään vihdoin valmiiksi monen monta puolikasta ja aiemmin aloittamaani projektia.
Kankaita, joihin olin osaltaan jo kyllästynyt, mutta jotka vaatteena hurmasivat taas.
Leevi totesi kiltisti jokaisen valmistuneen vaatekappaleen jälkeen "Kiitos Äiti".
Meillä siis vaatetehdasta, ja antaa vaatteiden puhua puolestaan.

Hihaton ja Caprit


Pilvipökät


Lyhythihainen ja Caprit


Pitkähihainen ja aiemmit ommellut housut


Kyllä näillä väreillä kelpaa kesään lähteä!

Joskus tuntuu, että kesävaatteiden ompelu pojille (tai oikeastaan minkä vaatteiden vaan) on jotenkin uuvuttavaa peruskaavoilla, ideoilla ja samoilla tavoilla. Toisaalta sitten vaatteiden valmistuttua on ihanaa huomata, että vaatteet on juuri sellaisia perusvaatteita mitä eniten (meillä ainakin) tarvitsee. Ja VÄRIKKÄITÄ mun makuuni.

 Eli vinkatkaa miulle, mitä keksisin ihanuuksia pojalle vielä! Sillä edelleen myönnän ompelevani kuitenkin mielummin jostain syystä tuolle pienelle kesäjannulle, kun tyttöjen valikoima kaupassa on niin paljon suurempi kuin poikien...

Aikamoinen pino niitä syntyikin!

IHANAA VIIKKOA KAIKILLE! JA HYVÄÄ MIELTÄ ROPPAKAUPALLA!

21. toukokuuta 2012

Hyvän mielen haaste



Kiitos Mun tekemä tästä ihanasta tunnustuksesta ja haasteesta!


Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä - ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. (Jos saat haasteen uudelleen niin ainakin viisi asiaa lisää)

Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat haasteen saaneet, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi. (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)

Oma perhe

Kesäillat

Siisti koti

Keltainen

Antamisen ilo

Itsetehdyt asiat

Yllättävä tekstiviesti

Mitä kuuluu-kysymys

Rakkaudentunnustus

Keskipäivän kupillinen kahvia

Siinä juuri omaan mieleen tulleessa järjestyksessä Hyvän mielen tuojia täällä. Seuraavaksi seuraavat hyvän mielen blogit saavat kertoa omansa:






HYVÄÄ MIELTÄ KOKO TULEVAAN VIIKKOON KAIKILLE!





20. toukokuuta 2012

Ellan huone ja päiväpeitto


Ompeluinspiraatio tahtoo kadota näillä keleillä. Aivoja ei jaksa vaivata, kun voi nauttia auringostakin.
Ellan päiväpeittona on kuitenkin toiminut kangasvarastoista revitty pieni fleecenpalanen, joka ei aina ollut helpoin pedattava, saati sitten esteettisesti kauhean näyttävä.


Pilkoin sitten pieniä puuvillatilkkuja joutessani aina silloin tällöin kasaksi. Ilman sen kummemmin analysoimatta, että sopivatko värit edes keskenään yhteen tai mitä niillä tekisin. Paloista vaan ei tuntunut aina saavan mitään järkevää. Torkkupeitto oli mielessäni, tosin eri sävyillä molempien lasten huoneeseen.

Yksi ilta sitten vaan ladoin palat pöydälle ja totesin, että nyt ne saavat kyytiä.
Näin syntyi Ellan huoneen päiväpeitto, ja onpa ainakin todella värikäs!
(Silmät kiinni rauhaa ja seesteistä rakastavat, loputkin kuvista väriterapiaa...)



Mutta Ellan huone onkin vauva-ajoista muuttunut aina pikkuhiljaa meidän perheen väriläiskäksi.
Alunperin vaaleanpunainen-valkoinen linja tuntuu nyt jotenkin "vaisulta" Ellan luonteeseen yhteensovitettuna, vaikka sitä pitkälti aluksi kannatinkin.



Ja kun Ella sitten "peri" Leevin kokkausjutut huoneeseensa, oli pakko lisätä väriskaalaan vielä vaalensininen,
ja punainen. Ja kaikki loputkin väripaljetin sävyt.



Ja mitäs meiltä kohta enää tästä huoneesta uupuukaan?
Kyllä! Huone itse!
Tarvittavat jutut alkaa olla kasassa pikkuneidin leikkeihin, kun saataisiin kaikki vaan sitten loksahtamaan paikoilleen syksyllä, kun neidin huone valmistuu.




Herkullisia kankaita, ja kaikki värit voi todellakin sopia yhteen!
(Huom. miun mielestä, ymmärrän hienosti että moni on jo saanut migreenin.)



Oli miunkin pakko kantata reunukset valkoisella. Jos palaatte kuvissa taaksepäin, niin vaan sen takia, että "valkoinen reunustaa patjaa" ja alla olevat petivaatteet ei näy alta :) Eli koko on riittävä.
Ja hei, koko on varmasti aivan liian pieni jatkettavaan sitten aikanaan. Eli kannattaa varmaan jo aloittaa se tilkkujen leikkaaminen...

12. toukokuuta 2012

Huiveja


Tällä kauniilla pöllästyneellä naamallani tahdon kertoa,
että ompelin huiveja.

Kaapissa on notkunut pari hyvin laskeutuvaa kangaspalaa, jotka eivät ole kelvanneet vielä mihinkään projektiin, palalaarien löytöjä, omia mekkoja varten ostettu. Mutta ilmeisesti minusta ei ole ompelemaan mitään niin pitkäjänteistä kuin mekkoa itselleni. Ei edes helppoa. Niinpä askartelen huiveja.


Ja tuhosinpas näihin myös muutaman ihanan pitsin, ihan totta! Raaskin! Miulla on rullalla vielä pitsejä jonnin verran, mutta nää on sellaisia oikeasti vanhoja, kauniita...

Ja nää hulmuavat huivit sattuu kevääseen niin kauniiiisti!


Kai se on varmistettava, että jotain löytyy omastakin lahjapaketista huomenna.
Vaikka itse :)
ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE SIIS!


Ps. Tällaiset iiihanat hatut ja tuttiketjut väsäsin aiemmin lahjoiksi ihanille pienille pojille,
toivottavasti oli tykätyt.








4. toukokuuta 2012

Makuuhuone

Silloin tällöin olen blogannut myös muutamia sisustuspäivityksiä, mikäli niihin on liittynyt jotain omin käsin tehtyä. Sohvapöytää, sängynpäätyä ja ompeluksia lähinnä on nähty.

Eilen iltapuhteina kaivoin esiin pitkään jatkotyöstöä odottaneet ihanat, vanhat, hyväkuntoiset pitsilakanat, jotka ostin kaverini mummun jäämistöstä. Nyt ne saivat uuden elämän makuuhuoneen verhoina.
Ihan pituus ei kuitenkaan riittänyt verhoissa, joten jatkoin juuttikankaalla. Valinta osoittautui melko hankalaksi työstää, sillä lakanat oli hitusen jo "iästä verttyneet" ja juuttikangas veti suuntaan jos toiseen.
Mutta pidän ehdottomasti verhojen tuomasta tunnelmasta yhdessä tuon pitkän vanhasta sokeritäkistä ommellun tyynyn kanssa.


Verhot on kesää vasten ihanan läpikuultavat ja juutti vasten tuota pitsireunusta jotenkin koventaa liian herkkää vaikutelmaa. En ole pelkän pitsin ja ruusun ystävä, joten aikaisemmin ajattelemani versio, että ompelen vain välipitsejä väliin, sai jäädä.

Seuraavat verhot voisin toteuttaa vaikka muutamalla jatkopalalla, ja ehkä jollain hempsukoilla sävyillä.
Vaikka vaihtoverhoiksi tulevaan Ellan huoneeseen. Lasten huoneisiinhan olen ommellut myös verhot, ehkä bloggaan ne sitten joskus uusien huoneiden kera ;)


Tein verhot tähän makuuhuoneeseen sopivaksi, tietäen, että ne ovat liian pitkät tulevaan. Siten saan helposti ylhäältä käännettyä mukavasti verhotankokujat uuden makkarin tarpeita varten! :)
Kuten huomaatte, miulla jo ajatukset jossain aivan muussa kodissa, kuin tässä.

Iltapuhteet, vai mikälie, sairastuin yöllä kuumeeseen ja valtavaan migreeniin, nyt ei auta kuin keksiä lapsille "sairaspäivän" puuhaa, ja yrittää levätä minkä vaan taitaa. Nauttikaa te muut tuosta ihanasta auringonpaisteesta!

3. toukokuuta 2012

Kirahvihaalarit


Teki mieli kokeilla aplikoituja haalareita. Tai haalareita edes uudestaan,
En vieläkään tiedä, missä vaiheessa nämä tulivat valmiiksi, niin hidasta näiden tekeminen on ollut.
Mikään ei ole lojunut pöydällä niin pitkään, inspiraatio meinasi monesti loppua kesken.


Mutta päällä ne ovat, ja aivan ihanat ovatkin, vaikka jälleen himppusen reilut!

 

Kontatenkin näillä pääsee eteenpäin mainiosti, ja sohvallahan on parasta myllertää...




Kirahvi yltää lähes nilkkoihin saakka, ainakin vielä ;)


..Mutta tästä kuvasta huomaatte, että kirahvin ei ihan nilkoissa loju,
joten kasvuvaraa jäänee :)
Mutta toisaalta, kiva kun käyttöikä on pitkä, varsinkin kun kesä on tuloillaan, ja velourhaalarit ei ehkä ole niitä kesäisempiä vaatteita.

Ja IHANA TOUKOKUU, täällä ollaan niin kesää odottavissa tunnelmissa, että näinköhän tuota enää malttaa ommellakaan! Aurinkoisia päiviä kaikille :)