Kirahvihaalarit

Teki mieli kokeilla aplikoituja haalareita. Tai haalareita edes uudestaan,

En vieläkään tiedä, missä vaiheessa nämä tulivat valmiiksi, niin hidasta näiden tekeminen on ollut.

Mikään ei ole lojunut pöydällä niin pitkään, inspiraatio meinasi monesti loppua kesken.

Mutta päällä ne ovat, ja aivan ihanat ovatkin, vaikka jälleen himppusen reilut!

 

Kontatenkin näillä pääsee eteenpäin mainiosti, ja sohvallahan on parasta myllertää...

Kirahvi yltää lähes nilkkoihin saakka, ainakin vielä ;)

..Mutta tästä kuvasta huomaatte, että kirahvin ei ihan nilkoissa loju,

joten kasvuvaraa jäänee :)

Mutta toisaalta, kiva kun käyttöikä on pitkä, varsinkin kun kesä on tuloillaan, ja velourhaalarit ei ehkä ole niitä kesäisempiä vaatteita.

Ja IHANA TOUKOKUU, täällä ollaan niin kesää odottavissa tunnelmissa, että näinköhän tuota enää malttaa ommellakaan! Aurinkoisia päiviä kaikille :)

Ne haalarit....

Myönnän ihastuneeni täysin Albababyn-haalareihin, ja kun uusi mallisto tuli, olin taas kovin tohkeissani noista ihanuuksista! Aivan ihania! Harmi vaan, että en raaski niitä lapsille ostaa, enkä monia muitakaan suosittuja haalareita, kun koen ne käyttöikään nähden turhan tyyriiksi.... varsinkin näin kotihoidontuella.

Kopiointi kotikäyttöön on sallittua :) Niinpä rupesin piirtelemään ja hahmottelemaan haalarin kaavaa! Koitin sekoitella kaikkia, kunnes löysin ookoo-mallin! Helpon toteuttaa ja monille materiaaleille sopivan, väljän...

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Sopivasti "retrot" mutta nykyisimmillä väreillä. Tosin nämä ovat vasta ne koevedokset... Tein nämä naapurilta aikoinani saamastani ohuesta tweed-kankaasta ja tasku on tuttua tilkkua edellisen mekosta :) Napit ja kantit ovat vain uusia, nekin jemmasta.

Ihanat, mutta syy, miksi ovat vasta koevedokset, seuraa alla:

Aivan liian hirvittävän kamalan suuret reilulla kasvuvaralla :)

Haluan ehdottomasti pienemmät.

Nämä menee ensi syksynä - ehkä...

Joka tapauksessa rakastuin malliin ja kun voi kantata vinokaitaleella, niin ei tarvitse resorien kanssa puljata.

Helppoa kuin heinänteko, mikäli oma ompelukone olisi vielä kunnossa...

Voisiko tällaiset ommella poikaväreillä vielä Leevillekin, vaikka on jo lähes kolmevuotias?

Leevi nimittäin katsoi haalareita, ja totesi: "Nuo on varmaan niin isot et ne on miulle, onko? Mie haluun ne!"

Eli suostuisi varmaankin oikeissa teemoissa olevia pitämäänkin!