Useammin vieraita!

Hidasta, hidasta on tää blogielämä, mutta ei paineita.

Muutama kuva kuitenkin eräältä viikonloppuillalta, kun saatiin naapurit kylään.

Tehtiin burgereita ja herkuteltiin.

Seuraava sovittu kattaus on Halloween-juhlat, ja niitä kyllä odotetaan, ainakin lasten puolesta.

Kai se on pukeuduttava itsekin, niin harvoin pääsee juhlimaan pukujuhlia enää :)

Tässä tätä iltaa muistellessa tajusin, että aika vähiin on käynyt vierailut arkena varsinkin.

Ja viikonloppuinakin.

Kai se on sitä arkea ja hektisyyttä, sitten sitä kaipaakin vaan omaa rauhaa viikonloppuna.

Mutta heti kun istuu iltaa ystävien ja läheisten kanssa, huomaa että maailma onkin parempi paikka. 

Kynttilöiden, hyvän ruuan. lämpimien vilttien ja liikunnan lisäksi syksyyn siis varmasti toisivat lisää jaksamista ja piristystä kyläilyt!

Itse ainakin tunnustan olevani tosi huono pitämään yhteyksiä, ja monet kyläilyt varmastikin menee ohitse jo sen vuoksi. Kun ei saa sovituksi taikka edes soitettua mitä kuuluu.

Päätin alkusyksystä, että metsään lähtiessä pyytelen ystäviä mukaan, mutta sekin on jäänyt.

En vaan saa aikaiseksi. Vaikka sitten on aina vahvempi olo, kun saanut jutella ystävän kanssa tunnin pari lenkkeilyn lomassa.

Täytyy siis petrata tässä asiassa...

Nyt täytyy lähteä auttamaan pikkukokkia. Sämpylätaikina tavattu pussin kyljestä ja se on kohonnut oikeuksiinsa, niinpä siirrymme leipomispuuhiin!

Syksystä

Otan pienen varaslähdön, koska tämä päivitys olisi hyvä julkaista syyskuun alkuun.

Mutta syksy todella on täällä.

Sen voi haistaa, maistaa ja tuntea mielialassa.

Koulujen  alkaminen, päiväkotiin lomilta palaavat lapset, työvelvollisuudet, kansalaisopistojen kurssitarjonta, uudelleen panostaminen niihin asioihin, jotka koetaan mielekkääksi. Ehkä elämäntapamuutos tai remontti. Se alkaa Elokuussa.

Elokuu vaihtuu syyskuuksi ja projektit etenevät. Vielä on kirpsakoita aurinkoisia päiviä, ja tuntuu että voimia on varmasti pitkän talven yli. Tämä on luovuudelle ihana kuukausi; ajatuksia pulpahtelee päähän, aloitan ja lopetan tuhat eri hanketta, Minun mieleni kaipaa yksinäisiä, pitkiä metsäkävelyitä ja nauttii termariin pakatusta lämpimästä kahvista luonnon helmassa.

Olen syntynyt lokakuussa, syksyn lapsi.

Lokakuu oli ennen tietenkin senkin vuoksi minun lempikuukauteni. Siihen kuului paljon värejä, sateisia aamuja, kaihontäyteisiä ajatuksia. Lokakuun saapaskelit, villapaidat ja sormiin aseteltavat hansikkaat. Sittemmin lokakuu on muodostunut hitusen vaikeammaksi kestää, ja sen ystävä marraskuu myös. Pimeyttä, ihmiset kietoutuvat kotiin ruutujen ääreen, on kylmää ja sateista, kuraista ja mieli pakkautuu täyteen.

Nautin syksyn touhuista ja sen tuottamasta luovuudesta, kaihoisista ajatuksista. 

Mutta nykyisin hiukan pelolla jo ajattelen tuota pimeää aikakautta. Voisipa koko syksy olla elokuun ja syyskuun kaltainen säilömiskuukausi kynttilänvalolla!

Nyt olen päättänyt, että en laske ajatuksiani kuitenkaan valloilleen.

Ehkä juuri tänä syksynä pimeys tuntuukin kivalta. Ehkä juuri nyt pystyn nauttimaan ahdistumatta ympärivuorokautisesta hämäryydestä. Ehkä saan hyötykäyttöön tunnit paremmin.

Onko muilla samanlaisia ajatuksia?

Metsän voima

Tänään lähdettiin taas illaksi metsään. Olin miltei viikon neljän seinän sisällä kuumeessa ja sen jälkeisissä tiloissa. Hermo oli vähän kireällä ekan työpäivän jälkeen ja mieli hinkui salille nostelemaan tankoja. Sääntöhän on, että yhtä monta kuumeetonta päivää rankkaan treeniin kuin kuumeessa sairastettua, joten lepoa vielä tiedossa.

En kuitenkaan uskonut, että metsä tekisi sen taas, vaikka pitkään oon jo halunnut vaan päästä taas räpsimään kuvia ja vaeltelemaan. En jaksa uusia tähän syitä, MIKSI metsässä ja luonnossa liikkuminen, kannattaa ja on ihanaa, luettelin ne edellisessä metsäjutussani, jonka löydät tästä.

Olen kaivannut kameraa oikeastaan koko kesän. Reissulta en saanut oikeastaan yhtään täysin tyydyttävää ruutua, kamera ei jotenkin totellut säätöjä, enkä osannut niitä oikein asentaakaan.

Jotenkin vaan tuntuu, että nyt on ruvettava kuitenkin tekemään sitä mistä pitää.

Vuodet vierivät ja olen paljon puhunut siitä, kuinka paljon tykkäisin kuvata ja mennä jonnekin kurssille, jossa panostettaisiin tekniikkaan ja kameran ominaisuuksiin ja niiden harjoittamiseen. Olisi myös ihana saada vinkkejä kuvanasetteluun ja ties mihin. Kuitenkin tärkeämpää itselleni olisi kameran teknisten ominaisuuksien opettelu tällä hetkellä.

Nyt en kuitenkaan miettinyt sitä koko retkellä metsässä. Lapset iloitsivat siitä, että kesäkuun puolessa välissä rakennettu maja oli yhä paikoillaan ja siitä syntyi inkkarileikki. Metsästä löytyi vaikka mitä aarteita. Itse vain haahuilin ja mietin, missä oon ollut biologian tunneilla, kun kysymyksiä jälkikasvulta sateli.

Kotimatkalla väsy yllätti pannarieväistä huolimatta retkeilijät. Olimme yli 2h metsässä kuin huomaamatta. Leevikin kysyi, meneekö aika metsässä nopeammin. Kotiinpäin käveleminen vaati jo leikkejä, ja rallateltiin yhdessä värilaulua:

"Kuka löytää maasta jotain keltaista, jotain keltaista.

Sen on lupa poimia, ken löytää jotain keltaista, jotain keltaista."

Kahta samaa ei periaatteessa saanut poimia, mutta en jaksanut droppaa niiden tunnelmaa.

Kivaa oli jälleen! Nyt on reput täynnä luonnon aarteita, kohta alkaa askarteluiltamat, pahoin pelkään! Ja mieli ei enää yhtään niin levoton!

Iloista tulevaa viikonloppua, huomenna on jo perjantai!

Ekaluokkalaisen huone

Varmaan aika monella nousee mietintään lastenhuoneiden toimivuus juurikin kouluunlähdön partaalla. Mitä kaikkea toimintoja huoneesta pitäisi löytyä? Mitä on ne leikit, jotka tulee säilyttää ehdottomasti, ja mitkä on sellaisia, joilla ei ole leikitty aikoihin?

Meillä on ruinattu huoneeseen (äidin tavoin) uutta tapettia. Aloitettiin sisustus kuitenkin vain siivoamalla huone. Koska ihan totta, suurin harjoittelun alla oleva asia tämän tulevan koululaisen mielessä on omista tavaroista huolehtiminen. Varmaan kyllä vielä monta vuotta. Nyt kun se puhelinkin roikkuu matkassa ensimmäisiä viikkoja, tuntuu että sen myötä pieni mies itsekin on herännyt miettimään asiaa. On se vaan hieno kapistus, joskin myöskään ristiriidoilta ei ole vältytty. Jokainen vanhempi varmasti tunnistaa tunteen.

Meillä Leevin huone on pysynyt pitkään kalustukseltaan samanlaisena. Leevi sai ison kirjoituspöydän jo hyvin pienenä miehenä, se on ensimmäinen meidän tupaan hankittu "vanha huonekalu". Tästä pöydästä lähti kaikki rakkaus vanhaa kohtaan. Se on iso ja sillä on paljon työskentelytilaa, nyt se on toiminut mm. legojen rakentelualustana. Pöytä siis ajaa asiansa läksyjentekopaikkana varmasti.

Ikeasta pohdin metallista laatikostoa sen viereen/alle mahdollisia koulutarvikkeita ja kirjoja varten. Pöytä on kivan kokoinen, koska sen ääreen menee monta tuolia ja kavereiden kanssa mahtuu saman pöydän ääreen työskentelemään ja puuhamaan milloin mitäkin. 

Läksyjen lisäksi koululainen rentoutuu toivon mukaan edelleen leikkien parissa. Legot ovat aina olleet meillä se ykkösjuttu, niistä rakennuksista voisi tehdä oman postauksensa. Legoja on valtava määrä ja usein ne ovat miinakentän tavoin vallanneet lattian. Legokirjasta ammennetaan ideoita ja selaillaan ohjeita. 

Myös matkustelu ja maantientoon liittyvät asiat kiinnostavat. Pahimman ötökkäkauden laannuttua ainakaan äidin yleistietämys ei ole aina riittänyt kysymyksiin, onneksi koulussa on fiksut opettajat. Kartat, maanosat, mitä missäkin maassa on, mistä mikäkin eläin tulee, missä maissa kukakin on käynyt, miten pitkä matka minnekin, millaista missäkin on. Ja ennen kaikkea, minne voitais mennä reissuun. Reissut mielessä! Yksi hylly on pyhitetty rentouttamaan mieltä; muistoja matkoilta ja muista tärkeistä kokemuksista. Aina ei edes ole tarvinnut olla itse mukana.

Lajittelu, rakentelu, vertailu, muodot, kirjaimet, numerot.

Siinähän sitä onkin meille purtavaa. Jossain vaiheessa parasta hupia oli iltasadun aikaan laskea yhteenlaskuja. Niitä laskettiin sivukaupalla. Ja me tarkistettiin sivukaupalla. Sitten arvoituksia, selkäänpiirtämisiä, mikä kirjain, mikä kuvio, mikä sana. 

Kouluikä lähenee, kaikki ovat projekteja.

"Legoja ei saa korjata, koska etsin siitä laatikosta sitä yhtä osaa, ja ennen sitä en voi saada sitä valmiiksi. Oon lajitellut niitä tuuhaansia viikkoja, ihan totta äiti! Se piirrustus on kesken, jatketaan sitä kaverin kanssa, älä laita sitä pois. Toi on muisto vauva-ajalta, taisin saada ton kortin naantalin muumimaailmasta."

 Tiedättehän, raivaamisen mahdottomuus, Joskus on vaan siistittävä salaa. Ja toisaalta muistettava; myös lapsella on oikeus samanlaisiin tunteisiin ja jatkumoon kuin meillä aikuisilla on projektiemme suhteen.

Patja mattona ja pehmeä pallo ovat muuten mahtava keino kiukkupäiviin.

Kyllä, tuolla pallolla saa lämäillä vessan oveen ja pelata tietyissä rajoissa sisällä.

Patjalla voi keikkua ja sitä vasten voi tarvittaessa vähän takoa nyrkkiä... Kun pettymyksensietokyky ei ole aina ihan kohdillaan. Ulkoilun lisäksi mahtavaa energianpurkua, vaikka vaatiikin todellista dalai lama-olotilaa itseltään. Vielä kun sais ne puolapuut tuohon seinään, pääsis vaikka välillä roikkumaan pää alaspäin, vois viilentää tunteita. Ja olla kivaa!

Tällä huoneella meillä ekaluokalle. Mitäs pidätte?

Pöytää ja pihamaata

Lupailin instagramin puolella saada piakkoin kuvatuksi uuden terassipöydän.

Napsin tänään kuvia vähän pihalta huvikseni, joten samalla napsin pöydästäkin

Pöytähän on paremman puoliskon itse rakentama. Haapalankut päällä ovat maalta, ne on saatu kallisarvoisena lahjoituksena, sään tehtyä vuosikausien mittaan niille tehtävänsä.

Muuten runko on ihan peruspuukauppatavaraa ja rakkaan kätösin koottu. Huomaatteko, puhun rakentamisesta hienoin termein. Peruspuukauppatavaraa. Pöydästä tuli juurikin niin hyvä kun toivoa osasin vaikka en edes kauheasti ohjeistanut. Ensimmäisen viikon satoi vettä pöydän rakentamisen jälkeen, joten siitä on nautittu vasta sittemmin, auringon saavuttua, enemmin.

Olin alunperin suunnitellut pöydän ympärille mustia rautatuoleja, mutta en löytänyt mieleisiä varmasti säänkestäviä ja toisaalta hintaluokaltaan tähän tarkoitukseen sopivia, joten haimme nämä nykyiset punostuolit (mustat nekin kyllä) Jyskistä melko edulliseen hintaan. Kaipasin jotain kontrastia, joten musta oli hyvä valinta.

Pihamaalla ei muuten olekaan tapahtunut muuten kuin hengailua ja rikkojen kitkentää toisinaan. 

Mutta jo ruokapöytä terassilla on kyllä lisännyt käyttömukavuutta, tätä ennen meillä oli vain pieni kahvittelupöytä.

Nyt ulos saa katettua ruuat ja tekee mieli pyytää hyvillä säillä ihan kahvivieraitakin.

On paistettu myös pannaria ja mustikkapiirakkaa terassikahveja varten.

Toka lomaviikko pärähti tänään käyntiin. Vielä kolme edessä. Nyt yritetään nauttia niistä asioista, jotka on omissa käsissä valita. Tässä on joutunut taas taipumaan sen tosiasian alle, että aivan kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, ja joitakin välttämättömiä vieraita ei elämäänsä kaipaisi. 

Mutta maahankin tallattu kasvaa uudestaan. Jokainen päivä kasvattaa meissä jotain, aivan niinkuin puutarhassakin on sama laki, joten jossain mielin nöyränä on vaan jaksettava ottaa vastaan, mitä vastaan tulee. 

Näissä hiukan haastavissa mietteissä, sen enempää avaamatta jätän teidät tutkiskelemaan kuvia pihasta ja pöydästä; joskus tekee mieli vaikka ihan vaan miettiä niinkin simppeleitä asioita. Vielä parempaa on joskus olla miettimättä aivan yksinkertaisesti yhtään mitään, joten siihen tyhjän mielen tilaan koitan itsekin vielä hetkeksi pian päästä!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Haittaako jos sataa?

Periaattessa lomaan kuuluu hyvät ja aurinkoiset kelit, ainakin muualla kuin Suomen kesässä.

Koska nyt on sattunut kuitenkin syntymään Suomeen, kannattaa olla menettämättä toivoaan, jos ilmat ei ihan vastaakaan mielikuvia.

Totta puhuen, oon ollut ihan hyvilläni jopa ensimmäisen lomaviikon sateista. Sopii tähän helposti melankoliaan taittuvaan suomalaiseen mielenlaatuun vetäytyä vaikka keskellä upeinta keskikesää villasukat jalassa miettimään elämää ja syntyjä syviä.

Niinpä meillä on kulutettu kirjoja, mediaa, pikkulegoja ja majanrakennustarpeita enemmän kuin tarpeeksi. Välillä on vähän piipahdettu kuluttamassa mediaa ihan leffateatterissa sekä laiskuuden puuskassa pidetty yllä kansantaloutta ravintolassa syöden.

Tänään luin 450 sivua Eeva Kilven runoja, vain koska minulla on aikaa.

Mahtavaa!

Kahvit on lähes koko ajan pannussa, ja tekisi mieli leipoa korvapuusteja. Musiikki pauhaa, Spotify tarjoaa soittolistoja juuri tähän tunnelmaan pilvin pimein, joskus jätetään sanat pois.

Äsken käytiin kastelemassa pihalla ulkovaatteet ja pesuhuone näyttää ihan samalta kuin syksyllä päiväkotipäivän jälkeen, kun sinne on kuoriutunut ulkovaatevarustus. Saatiinpa kulhollinen mansikoita syötäväksi ja pelastettiin kesäkukat hukkumiskuolemalta (ne jotka oli hengissä jotenkin edes) katoksen alle. 

Sade ropsuttaa ikkunoihin, mitään ei ole pakko jaksaa, tuikkulyhdyt palaa iltaisin,

sauna lämpenee, kirjat tuoksuu ihanilta ja lapset jopa leikkii keskenään.

Tsemppiä niiden sadepäiviin, joille tämä ei yhtä hyvin sovi! Täällä ladataan mielellään näissä fiiliksissä ekalla lomaviikolla, sopii paremmin kuin hyvin!

Juhannus 2016

Tuntuipa hyvältä viettää Juhannusta mökillä.

Luin kirjaa vähän väliä ja syötiin hyvin.

Nautittiin perinteisistä Juhannuksen jutuista; saunasta, järvimaisemasta, uusista perunoista, mansikkakakuista, raparperipiirakoista, veneilystä, kokosta, tuoreen koivun tuoksusta, uimisesta, metsämansikoista, luonnonkukista...

Ennen kaikkea kelit olivat nappiin.

Ei tullut vettä, eikä ollut kylmä! Muistankohan, milloin viimeeksi Jussina on kelit olleet näin mahtavat mökillä?

Nautin hurjasti lukemisesta ja vain köllöttelystä auringossa laiturin nokassa.

Olin aivan liian paljon aikaa anopin passattavana, myönnän.

Lomaan niin vähän aikaa, että tuntuu toisinaan, että omat paukut ovat ihan loppu...

Kiitos anopille vielä ihanista ruuista ja ylläpidosta! 

Huomasin myös, että ihan joka hetkeä ei ole tallennettu. Tai ehkä ne on tallennettu muualle kuin kuvatiedostoihin, sydämeen. Osa hetkistä löytyy myös Instagramista, kun sinne on helppo napsauttaa kuva juuri siitä hetkestä. 

Ihanaa oli, kun työt eivät juuri ennen sunnuntaita pyörineet mielessä. Muiden lomanalku sai tunteen, että tässähän on melkein lomalla itsekin...

Ja lauantai-iltana, kun lapset olivat jo nukahtaneet, parasta oli yösauna ja yöuinnit.

Järvi oli taianomaisen tyyni ja yö tietenkin valoisa.

Koivuntuoksu ja kylmä omenasiideri.

No, eihän tätä tarvitse suomalaisille kuvailla...

Lapset olisivat jääneet varmasti mökille vaikka asumaan.Vaikka ne duracellit jaksaa koko ajan keksiä uutta ohjelmaa, on riemua ihana seurata:

Leevin kaarnakauppa sai hyvän voiton ja kaarnalaivojen myynti mahdollistaa lelukauppareissun.
Ellan riemu metsämansikoista heinään pujotettuna.

Kun iskä sai virvelillä ison hauen ja se syötiin päivälliseksi.

Ellan loikoilu laiturilla jalkoja uittaen, tätä vaadittiin jatkuvasti lisää.

Lumpeenlehtien noutoreissu soutuveneellä.

Luonnonkukkien kerääminen vaelluskengissä.

Lettukestit huvimajassa.

Ympärivuorokautiset yöunet (mun suosikki).

Isot aallot venereissulla.

Kotiinpaluunhan kaikki tietääkin; väsymystä, tavaroidenpurkua, likaisia varpaita, pyykinpesua. 

Mutta ainakin huomenna muut saavat yhä nukkua pitkään.

Ja lomassa ehdottomasti melkein parasta onkin lomanodotus, joten minä tahollani jatkan sitä.

Ihanaa viikkoa kaikille Jussin jälkeenkin!