29. tammikuuta 2016

Pian on helmikuu...


Pian on Helmikuu.
Mulle kerran ruokapostauksessa kiukuteltiin, kun kerroin ruokafilosofiastani ja siihen liittyvistä asioista, että toivottavasti tämä ei muutu fitness-blogiksi.
Ei huolta, musta ei varmaankaan olisi edes sellaiseen hommaan, ensinnäkään en luokittele itseäni muuta kuin harrastajaksi, enkä oikein tunne olevani pätevä neuvomaan muita.


Hyvinvointi kiinnostaa monia näin kevään kynnyksellä. Minuakin.
Vastikään minulta pyydettiin kuitenkin, että kertoisin vähän omasta muutoksestani ja siihen liittyvästä tarinasta. Totta puhuen, en tiedä onko minusta siihenkään.
Jo omien vanhojen kuvien katsominen (viittaan aikaisempaan lehtijuttuun) olikin minulle tunnetasolla kovempi paikka kuin luulin.
Kuulin paljon painostani, kun olisin aika lailla toivonut ihmisten keskittyvän kotiini.
Joillakin oli hirveän hauskaa kuvieni parissa, toki kiva olla viihdykettä, mutta siellä kuoren sisällä on sama ihminen yhä. Ihan yhtä haavoittuva.


Niin se vaan menee. Me elämme ulkonäkökeskeisiä aikoja, ja en voi valehdella, että minullekaan se olisi merkityksetön asia. Ei tietenkään.
Yritin kuitenkin miettiä, miltä näkökulmalta katselisin tätä asiaa, kun osaa se tuntuu kiinnostavan ja osa tuntuu aiheen olevan fitness-hömppää.


Niinpä päätin, että Helmikuussa yritän olla aktiivinen blogissa ja kertoa, mitä mä ajattalen hyvinvoinnista, kuntoiluista, ruuasta ja mielenlujuuteen liittyvistä asioista täällä.
Kuvien kera. 
Eli pyrin kuvaamaan sitä, että minkä verran se vaatii lapsiperhearjelta ja miten mekään ei ehditä kaikkea. 


Kuulostaako hyvältä?
Kuvista ja tarinoista tulee varmaan aika sillisalaatti ja en varmaan onnistu kuvaamaan koko totuutta. Mutta pyrin pitämään sisällön omanlaisena, enkä lataamaan jumppaohjeita ja ruokavalioita tänne päivittäin.
Sitä, mistä mun motivaatio nousee, mitä mä ajattelen hyvinvoinnilla, mitkä mulle on yhä niitä tärkeimpiä juttuja, kuinka saan asiat sovitettua arkeen jne. 
Siitä voisin kuvin vähän kertoa.
Kiinnostaako?

26. tammikuuta 2016

Kodin Kuvalehti


Me ollaan lehdessä.
Kodin Kuvalehdessä.
Aika jännää ja tällä kertaa tämä on herättänyt vähän tunteita.


Juttu lehdessä on kuvattu nimittäin pari vuotta taaksepäin.
Kuvat ja juttu on itsessään todella ihanat.
Meistä kirjoitetaan lämmöllä, koska Ilona osaa sen aina ja varmasti.
Kuvat ovat valoisia ja kuvaavat sen ajan sisustusta hyvin.
Ne ovat valoisia ja värit pääsevät oikeuksiinsa.
Tämä parivaljakko osaa asiansa takuulla, Ilona ja Hanne siis.
Myös lehti on taittanut ja toimittanut jutun kauniisti.


Mutta mikä puhututtaa?
Ehkä julkaisemisen kesto, ja se, että jutussa ei ollenkaan mainita, että se on kuvattu jo aikapäiviä sitten. Vain iät on muutettu. Onhan ne meidän iät nyt.
Olenkohan ainut, joka mieltää tämän vähän hassusti?
Haluaisitteko muutkin, että jutuissa näkyisi kuvaushetken ajankohta, jos kuvauksista aikaa?
Ehkä mausteena voisi olla pieni juttu perheestä/kodista juuri nyt.


Mene ja tiedä, mutta siinä se on. Kodin Kuvalehdessä.
Niin kuin oli tarkoituskin aikoinaan.
Mutta koska moni on ihmetellyt mm. minun ja kodin muuttunutta ilmettä sekä sitä, että onko kuvat otettu aiemmin ja miten se on vasta nyt toimitettu, ajattelin selkeyttää, että kyllä, kyseessä on vanhoja kuvia kodistamme.

Ja kylläpä on pastellista! Kurkatkaapa juttu ja selailkaa vähän tätä tarinaa alaspäin, niin huomaatte, että meilläkin on muuttunut värimaailma kapeammaksi. Keväällä varmaan pastellit kasvattavat osuuttaan, mutta en uskokaan, että samoissa määrin.


Musta ja valkoinen tuntuu saaneen jalansijansa meillä.
Samoin tietty graafisuus ja yksinkertaisuus; ei enää niin paljon tavaraa esillä.
Vaikka puhtaasti kotimme ei luojan kiitos edustakaan mitään sisustuksen tyylisuuntaa.
Sehän on koti. Osa meitä kaikkia, ja pikkuhiljaa muotoutunut tähän pisteeseen.


Pääasia kuitenkin, että sain syyn varmaankin juuri leipoa.
Kuulemma kakun. Töihin.
Kun kerta värikuvat oikein on kaikkine tietoineen.
Kuten eräs töistä ilmaisi "Luin lehteä illalla sängyssä ja ajattelin, että pitää tuoda Annille töihin. Kun on niin samannäköinen tyttö." 


 Nyt kaikille mukavaa tätä viikkoa!
Selailkaahan tekin huviksenne pari vuotta omia kotikuvia taaksepäin?
Onko teillä muutoksia?
Ja kumpi tyyli juuri Sinua miellyttää enemmän, ennen vai jälkeen?


17. tammikuuta 2016

Pakkanen paukuttaa!



Noniin, tämä saa luvan olla virallinen tammikuun 2016 aloituspostaus, vaikka bloggeri ei sitä niin jäsentäisikään! Ulkona on reilut parikymmentä pakkasta ja mahdottoman kaunista!
Nyt on jo pimeää, mutta päivät ovat olleet kuin maalauksia.


Tänään on sunnuntai. Ihana päivä vaan olla ja tehdä kaikkea huoletonta.
Aamulla nukuttiin koko kööri todella pitkään, ja sitten syötiin yhdessä aamupala.
Minä käväisin salilla jumppailemassa ja muu perhe teki ruuankin valmiiksi. Jälleen syötiin, ja sitten jaksoikin lähteä porukalla pulkkamäkeen!


Käytiin paikallisen laskettelurinteen pulkkamäessä ja saatiin absoluuttinen rauha laskea mäkeä.
Ketään muita ei ollut pulkkamäessä, laskettelemassa kyllä.
Ja aika kova oli pakkanen, -21.5 näytti mittari.
Mutta kaunista oli! Ja liikkuessa tulee lämmin, joskin posket paleltuvat helposti.



Mua naurattaa ajatus siitä, että olen joskus jaksanut postata vaikkapa lasten kausivaatteista ja ommella niihin sattuavia asusteita. Miksi naurattaa? Koska en meinaa nyt edes saada niitä hankittua ajoissa ennen kautta! :) Niinhän se elämä näköjään etenee, vaikkapa olisi kiva kun kaikelle olisi yhä aikaa.


Mäenlasku on kivaa, kun saa aikaiseksi lähdettyä! Meillä oli kahvit mukana ja vaikka sormia palelsi melko lailla niitä kaadettaessa, niin onhan se niin, jotta eväät täytyy olla.
Ja kyllä kahvi tuoksui sekä maistui noilla lukemilla taivaalliselle!


Ensi viikonloppuna on tiedossa sisäliikuntaa, kun loppuviikosta surautamme perheenä kylpylään kylpemään. Ei ollakaan aikoihin käyty ja lapset odottavat innolla. On jotain mitä odottaa hoitoviikon aikana.


Takassa on tulet, lapset leikkivät isän kanssa legoilla ja kun saan tämän postauksen valmiiksi, 
otan kupillisen teetä ja painun sohvannurkkaan täkin alle.
Tiedättekö mikä on onnea?


Tänään on ehditty jo vaikka sun mitä.
Silti on yhä Sunnuntai ja kello vasta vajaa puoli kuusi.
Ilta aikaa vain olla, lämmittää sauna ja syödä hyvin.


Kyllä viikonloput on ihania!
Ihanaa Sunnuntaita kaikille! 

Hahaa! Joulua 2015!


Tunnetusti olen joko hyvin ajoissa tai hyvin myöhässä.
En tiedä uskooko kukaan, jos sanon, että fiilistelen tässä viime joulun kuvilla tulevaa Joulua.
Tuskin.
Lupasin, että blogi kiihtyy joulun aikaan mutta unohdin kuitenkin lupaukseni.
Koska olen tallettanut paloja aikaisemmista jouluista, aion postata jumankauta nyttenkin joulusta.


Hyviä Jouluja en taida kuitenkaan toivottaa enää tähän aikaan vuodesta.
Tätä vuotta voin toivotella ja täällä se on jo alkanut hyvin arkisissa merkeissä.
Joulusta ei ole enää muistojakaan; muutama tähti tosin jäi "talvikoristeeksi" roikkumaan.
Nisset korjattiin jo heti tammikuun alussa odottelemaan ensi Joulua varastoon.


Ihanaa kuitenkin katsoa näitä kuvia.
Ulkona on vihdoin täysi talvi ja kaapissa olisi kuin olisikin muutama ihana purkki glögiä. 
Jotain rääppiäisiä, pikkujouluja voisi fiilistellä joku ilta.
Talvi-illat kynttilöillä on ihania.


Mulla oli kameran rullassa paljon ihania kuvia Joulun ajalta ja uudenvuodenaatolta.
Tammikuultakin löytyy  jotain. Ihania muistoja ihan arkisista hetkistä ja niistä hetkistä, kun olemme olleet yhdessä tärkeimpien kanssa.
Oli mukavaa äsken selata niitä läpi.


Uudenvuodenlupauksia en harrasta, mutta päämääräni kirjoitin Facebookin henkilökohtaiselle seinälle näin:

"Kun kävelet kotiin iltalenkiltä ja perhe on iltapalalla. Se on näky, jota salaa tuijotin pidempääkin. Meidänkin vuosi vaihtui. Lupauksia en tee ja terapialenkin päätteeksi päätin kirjottaa pari päämäärää näkyviin:
1. Välittää vähemmän siitä mitä muut mahdollisesti mahtaa ajatella.
2. Miettiä enemmän, mitä itse mahdan ajatella.
Josko näillä eväillä jokainen meistä jaksais vähän paremmin ja muistais, että kun keskittyy omaan (ja läheisten) elämään ja siihen, että on hyvä olla, ei tarvi välittää onko jonkun muun resepti onneen sama.
Onnellista tätä vuotta kaikille!"


Näiden ajatusten lisäksi päätin harrastaa kuntoilun lisäksi enemmän kehonhuoltoa ja kuunnella kroppaani treenin lisäksi tarkemmin. Luulen, että näissä asioissa on tarpeeksi henkistä pääomaa kasvattavaa ajattelunaihetta, sekä kropan kuntoa kehittävää toimintaa.
Katsotaan, pääsenkö asioissa eteenpäin.


Joulun aikaan sain pidettyä melkein kaksi viikkoa lomaa. Se teki todella hyvää. Olla vaan.
Oli ihanaa saada nollata kunnolla ja olimme koko perheenä paljon vain kotona.
Lapset tottuivat kotirytmiin ja se oli ihanaa - mutta paluu arkeen rikkinäisten viikkojen aikana on myös ottanut aikansa, Aikuisilla ja lapsilla.


Edellisen postauksen kommenteissa minulta pyydettiin kuntopostausta.
Ne postaukset on jakaneet täällä vähän porukkaa; toiset ei jaksa kiinnostua mistään fitnesshömpänpömpästä ja toisia kuntoprojekti taas motivoi. Katsotaan saisinko jotenkin järjestelmällisesti sitä kuvattua ja todennettua meidän arjessa. Täällä on taas siirrytty perusarkeen liikuntoineen ja ruokineen sekä tavoitteineen, joten kun vaan muistaisi kuvata niitäkin hetkiä.
Mitään suuria salaisuuksia matka ei pidä sisällään; ja herkkujakin elämään kuuluu.


Blogin tulevaisuus mietityttää edelleen aika ajoin.
Täytyy tunnustaa, että suurimman osan ajasta unohdan, että tämä on olemassakaan.
Jotenkin pitäisi löytää se punainen lanka tänne.
Tai edes keskittyä kuvaamaan ihan sitä arkea tarkemmin.
Sekin on vaan se arki kovin muuttunut siitä, mitä varten blogi on alunperin luotu ja siksi yhä useammin mietin uuden blogin perustamista.


Paljon muutakin uutta mietin kun vain blogin perustamista ja ehdottomasti vuosi 2016 saa myös olla pohdinnan aikaa. Jos muutoksia on tuleva, olisi syytä jo saada asioita eteenpäin. Monta vuotta olen miettinyt muutamia asioita, unelmia joita toteuttaa. Olisiko tänä vuonna uskallusta viedä niitä eteenpäin? Toivotaan!


Pian perään meinaan kuitenkin postata muutaman kuvan Tammikuustakin, 
siis nythän oon suorastaan aktiivinen. Kiitos teille, jotka vielä tänne eksytte <3 p="">
Se merkitsee paljon!