30. syyskuuta 2011

Kotiin - siis minne?

Me olemme saaneet omasta kodistamme tarjouksen.
Jonka olemme hyväksyneet.
Mitä minä teen?
Sisustan tätä ainoaa omaa kotiani, ompelen kotiini.


Meillä on hirmuisen hoppu.
3 viikkoa aikaa muuttaa ja järjestää kaikki.
Mitä minä teen?
Ompelen, kotiini.

Onneksi sentään rakkaimmat siirtyvät mukana.
Ennenkaikkea ihmiset. Myös tavarat, saumurit, ompelukset.
Kahdesta keittöpyyhkeestä tulee ihana tyyny,
ihan vain suoralla ompeleella, ja napeilla.
Eikö?

Pussukoita tarvitsee,
muutossakin niihin on hyvä työntää jotain?
Welcome-laput kirpparilta,
lakanakangas Ikeasta, huokeaa.


Myönnän. Tähän minä ne ompelin.
Meidän eteiseen, meidän naulakkoon,
lasten myssyille, sukille ja tumpuille.
Onneksi naulakko lähtee mukaan...


Tämä on se meidän koti,
ja vaikka on parempaa odottaa, niin...
tänne liittyy ne kaikki rakkaat muistot.
Leevin sanoin;
"Tää on mein koti, äiti MEHÄN ASUTAAN TÄÄLLÄ KOKO PERHE."

Hiljaisuuteen on siis syynsä.
Me muutamme.
Muutamme väliaikaiseen.
Kohti uutta, kohti unelmaa. 


17. syyskuuta 2011

Pupumekko, perhostunika ja muuta

Pupu meni piiloon, huu-sai-sai!
Pään pisti piiloon, huu-sai-sai!
"Nyt se hyppää, Aijaijai!!"

Ellalle ompelin talvimekon fleecestä, ystävän omasta tunikasta lähti ajatus.
Materiaalit kaikki huokeita ja halpoja, kierrätettyä, kaikesta jäänyttä.

 

Back to basics.
Aikoinaan, Leevin ollessa pieni, näistä se ura ompelijana starttasi.
Ellalle siis kanssa.


Äidin tekemät tumput maistuvatkin erityisen hyvälle...
Pipo käy mainoksesta, kun teksti on niin kovin suuren näköinen keskellä pientä päätä.

 

"Entäs miiieee? Miieeekiiii haluuuun kuvaaaaaaan!!!"Kyllä se silloin onnistuu helpostikin, kun ei olisi tarvis.

 

Kaverin tytölle pyynnöstä tunika/mekkotunika ja tuttinauha. Kokoa 74, mutta ilmeisen reilu.
Mekko velouria, samoin aplikointi.
Kaavana Iinun Nike.


Muuten aika on mennyt tehokkaasti kahden vilperin kanssa nauttiessa arjesta,
toisinaan aamuseiskasta iltakymppiinkin. Aika ompeluille jää vähän,
mutta onneksi syksy on muuten ihanaa aikaa.


Olemme nauttineet ihanista kirpsakoista syysilmoista ja samoilleet pitkin lähialueen pieniä metsäkaitaleita,
koittaen epätoivoisesti saavuttaa illuusiota oikeista metsäreissuista.
Ella aina kantorepussa, vaunut ei kait ole neidin juttu pidemmän päälle.


Mutta kyllä se pienikin ulkoiluista nauttii, vaikka toisinaan torkahteelekin!

Kotona voi sitten palata aina takaisin metsäreissulle, kun on ottanut palan syksyä mukaansa ja tallettanut sen pienen miehen kanssa yhteistuumin oman kammarin ikkunaan. Ollapa aikaa enempi askarrella, edes helppoja juttuja, meillä taitaa olla "se askarteluikä" tosiaan menossa.



Nauttikaa Syksystä ja vielä vähän lämmittävästä auringosta! :)






6. syyskuuta 2011

Jotain vanhaa, jotain uutta

Ompelut on rajoittuneet todella pieneen näpräilyyn ja kodinjuttuihin. Alla hitusen vanhaa ja uutta lapsille ja lastenhuoneeseen.

Leeville ommeltu päiväpeitto, tyyny vanha tuttu nappityyny.
Verhot ja lampputähdet myös käsitöitä.


Pöllö on päässyt arvoiselleen paikalle ihanan sinisen tuolin alle, tuoli löytyi tutun kirpparitavaroista torilla! Myös leikkilautasia, osa kirpparilta.

 
Kellokin on kirpparilta, kirjat, arku ja ties mitä muuta...

Tuoli ja pöytä on nettikirpparilta, omalta alueelta. Niihin piti heti tietenkin ommella pehmusteet ja pöytäliina! Jotta saa kunnon kattaukset!

Ellalle olin pitkään suunnittelut virkkaavani torkkupeittoa isoäidin neliöillä, kunnes joku myi senkin pilkkahintaan kirppiksellä; ihanuus tuli heti käyttöön. Sama juttu pinnasänkyjen pehrmusteiden kanssa, sillä joku oli ommellut juuri "sopivat" suvun vanhaan ei-normi mittaiseen sänkyyn.

Molemmille näpräsin sydämet, Ellalle sänkyyn, Leeville oman huoneen oveen.

Huomaan löytäväni mieleistäni enemmän nykyisin kirppareilta, kankaita myöten. Tottahan se on, toisen romu on toisen aarre. Kun vielä olisi aikaa näprätä muutakin kotia enemmän omanlaiseksi, ja hassata kaikkia ihania mummola-kankaita ja aarteita...

Ihanaa viikkoa kaikille!