Pupumekko, perhostunika ja muuta

Pupu meni piiloon, huu-sai-sai!

Pään pisti piiloon, huu-sai-sai!

"Nyt se hyppää, Aijaijai!!"

Ellalle ompelin talvimekon fleecestä, ystävän omasta tunikasta lähti ajatus.

Materiaalit kaikki huokeita ja halpoja, kierrätettyä, kaikesta jäänyttä.

 

Back to basics.

Aikoinaan, Leevin ollessa pieni, näistä se ura ompelijana starttasi.

Ellalle siis kanssa.

Äidin tekemät tumput maistuvatkin erityisen hyvälle...
Pipo käy mainoksesta, kun teksti on niin kovin suuren näköinen keskellä pientä päätä.

 

"Entäs miiieee? Miieeekiiii haluuuun kuvaaaaaaan!!!"Kyllä se silloin onnistuu helpostikin, kun ei olisi tarvis.

 

Kaverin tytölle pyynnöstä tunika/mekkotunika ja tuttinauha. Kokoa 74, mutta ilmeisen reilu.
Mekko velouria, samoin aplikointi.
Kaavana Iinun Nike.

Muuten aika on mennyt tehokkaasti kahden vilperin kanssa nauttiessa arjesta,

toisinaan aamuseiskasta iltakymppiinkin. Aika ompeluille jää vähän,

mutta onneksi syksy on muuten ihanaa aikaa.

Olemme nauttineet ihanista kirpsakoista syysilmoista ja samoilleet pitkin lähialueen pieniä metsäkaitaleita,

koittaen epätoivoisesti saavuttaa illuusiota oikeista metsäreissuista.

Ella aina kantorepussa, vaunut ei kait ole neidin juttu pidemmän päälle.

Mutta kyllä se pienikin ulkoiluista nauttii, vaikka toisinaan torkahteelekin!

Kotona voi sitten palata aina takaisin metsäreissulle, kun on ottanut palan syksyä mukaansa ja tallettanut sen pienen miehen kanssa yhteistuumin oman kammarin ikkunaan. Ollapa aikaa enempi askarrella, edes helppoja juttuja, meillä taitaa olla "se askarteluikä" tosiaan menossa.

Nauttikaa Syksystä ja vielä vähän lämmittävästä auringosta! :)