Aamupäivän puhteita

Minua vaivaa laiskuus, valikoivassa mielessä.

Tekee mieli näprätä kaikkea, mutta ei kaivaa ompelukonetta.

Niinpä täytyi väännellä pitkään suunnitelmissa ollut pitsirullateline,

rulla pääsee kivasti pyörimään. Samalla idealla voisi toteuttaa veskirullalle telineen, 

vaikkapa mökille viemisiksi tai miksei kotiinkin :)

Ellan kotikeittiö kasvoi myös hyllyllä, josta neidin on helppo itse sotkea tavarat.

Edellisen hyllyn äiti vaati kiusallaan niin korkealle, ettei neiti siihen yllä.

Taustat tästä varastosta löytyneestä vanhasta työkalulokerikosta tapetoin Ellan seinän kanssa samalla tapetilla.

Teipit, jotka tilasin Santikista, pääsivät isänpäiväaskarteluihin mutta huusivat minua näpräämään lisää.

Ellan huoneen oveen syntyi tällainen "pieni taideteos", onpa ainakin helposti revittävissä pois :)

Ei onneksi näykään oven ollessa auki, koska äitiä ei ole siunattu taiteellisilla lahjakkuuksilla.

Mielessä on hienompikin projekti, mutta katsellaan mihin inspiraatio riittää (ja teipit).

Leevin huoneen kehykseen vaihdeltiin välillä Afrikan tähti-pelilauta, kun on vielä hitusen pieni itse peliä pelaamaan. Ja kaipaan tuota keltaista piristeeksi, voipi olla, että sitä kohta löytyykin kirjoituspöydän tuolin verran. Ainakin miulla on syytä uskoa niin :)
Mutta sitä ei kerrota puoliskolle ;)

Ihanaa Maanantaita kaikille näprääjille!

Isien päivä

Paljon Onnea kaikki Isät!

Tänään on se päivä. Kun äitien päivä on 364 päivää vuodessa, jää isällekin yksi.
Ei vaan, isät ovat ehdottomasti kunniansa ansainneet.

Leevi piirsi jokaisesta papasta/ukista näköiskuvat kortin etukanteen ja sisälle kirjoitettiin mitä poika toivoi;
Muistoja, terveisiä, tajunnanvirtaa.
Paketeissa salaisuuksia. 

Suorastaan hellyyttäviä olivat nuo kolme ja puolivuotiaan ajatukset.
Ja tosissaan niitä ajateltiinkin.

Oma isä sai paljon kaulaanpantavaa heti aamusta.

Kaksi kravaattia perhekerhon askarteluista (molemmilta yhdet) ja yhden rusetin päiväkerhon tuotannosta Leeviltä.

Äidiltä sydäntorttuja. Kupin kahvia ja nukkua hitusen pidempään. 

Ja toissapäivänä isä siivosi lasten kanssa, teki isien hommia ja laittoi taulut prikulleen siihen paikkaan kun äiti "pyysi" (käski). Mihin joutuisinkaan ilman ihanaa lasten isää, omaa puolisoa? Keskimmäinen kuva kertonee tuosta siivoamisen riemusta lasten kanssa.

Välissä juhlittiin vielä kahden ihanan pojan synttäreitä ja oli hauskaa.

Angry Birdsien ja legofiguurien lisäksi lahjapaketeista löytyi perinteen  mukaan jotain

aivan itse tehtyä. Tällä kertaa tulevaan välikauteen pipot.

IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

Tip of the day;
Muistitaulu syntyy helposti pikaisesti, kun on kirppikseltä ostetut kehykset,

valkoista maalia, nipsuttimia, metallilankaa ja muistettavaa tarpeeksi.

Ja loput onkin sitten paloja sieltä täältä kotoa, sallikaa tää vielä miulle...

Oon tätä paljon miettinytkin, ihan totta.

Että kun on alunperin ompeluaiheinen blogi, niin mistä kirjoitan, miten rajaan.

Sittemmin oon yhä vankemmin tullut siihen tulokseen, että tää on miun päiväkirja,

jota muilla on kunnia lukea. 

Talletan siis muitta mutkitta käden jäljen, mutta myös näitä joitain miulle tärkeitä
(muille ehkä mitättömiä) 

hetkiä elämässä. Nyt tämä uusi koti vanhoine tuttuine tavaroineen on iso pala arkea. 

Uskon vankasti myös siihen, että kun liikaa ryhdyn miettimään, mitä tänne laitan, niin se koituu vaan tylsäksi miulle ja muille. Eli ompeluihmiset saa surautella suoraan ohi nää tylsät kotipostaukset ja koti-ihmiset ompelupostaukset :) 

Ps. Kun 2 kuvaa laittaa yhteen, saa mahtumaan 10 kuvaa 5:een kuvaan! Ei paha vais? ;)

Pojillekin leikkeihin jotain

Olen blogannut jonkun verran leikkiruokia, joilla tietysti meillä nykyisin pääasiassa leikkii Ella.

Leevikin toki toisinaan.

Yhtäkkiä huomasin, että en ole blogannut Leevin leikkeihin syntyneitä pikaisia ompeluksia ollenkaan.

Koska joku muukin poikien äiti saattaa miettiä, että millä piristyttää sitä pientä poikaa, kun tytöille tarjontaa on liiaksikin, niin tässä vain yksi pieni ja todella yksinkertainen vinkki.

Koko prosessiin osallistui melkein koko perhe.

Ja ihan perusvyöllä saa kiinni vyötärölle lenksukoistaan.

Puukon vuoli isä eräällä ystäväpariskunnan mökillä, kun Leevin mielestä hänelläkin piti olla kalahommissa puukko, koska isommillakin miehillä oli.

Kotona sen koristeli ja väritti Leevi.

Sitten lopulta Leevi ilmoitti, että hei, tää tarvii tupen ja se on kuulemma äitin hommia. 

Ensiksi tein tuon hurjemman version, mutta Leevi oli sitä mieltä, että tarvii myös ihan vaan ruskean, koska isälläkin on sellainen. Sitten tein sellaisen. Lopulta ilmoitettiin, että isälle tiedossa lisähommia, nyt tarvii toisenkin puukon. 

Ja uskotteko? Tämä puukko on ollut meillä yksi eniten mukana kuljetetuista leluista! Itsetehtynä alusta loppuun! Very simple :)

Pienen pojan taidonnäytös värityksestä.

Talvea varten

Pääosassa äiti, joka sai uuden talvitakin lahjaksi mieheltään.

Ja koki tarvitsevansa vielä yhden lämpimäisen huivin lisää.

Tuubina ommeltu neuloshuivi on helpoin ompelutyö ikuna, 

varsinkin kun sen sutaisee Heikun Keikun-tyyliin ;)

Sivuosassa tällä kertaa Ella, joka sai oman versionsa - tuubihuivi onkin kiva ja todellisuudessa väri käy paremmin vanhan roosan väriseen talvitakkiin kuin kuva antaa olettaa.

Hattu on taasen esimerkki siitä, että aina ei menee niinkuin römssössä ja toteutus voi olla alkuperäistä ideaa rutkosti huonompi. Mutta onneksi menetystä korvaa kirpparilta löydetty ihana apina-pipo, jonka joku on onnistunut varmasti toteuttamaan ideaakin paremmin :) 

Ps. Hakusessa hitusen korkeampi jakkara ompeluun! Kodinhoitohuoneessa on ihan jees työskennellä, 

mutta taisin tehdä nämä seisaalleen ;) Baarijakkara ei sovi, kun en ylettäisi polkimille?

Onko kohtalotovereita paikalla?

Kakkuja

Kotileikeistä innostuneena, 

virkkauksesta ei niin innostuneena...

Paistoimme kakkuja....

Kankaista...

Ihan hauskoja leikkeihin, ja kyllä niistä jo ehdittiin tapellakin.

Kuka saa suurimman, kuka saa tuon koristellun kukkakakun,

kuka saa syödä minkäkin ja kuka ne saa laittaa uuniin.

Samalla sain ensihetket ompelun parissa täällä, suurempaan ei ollut aikaa :)

Astiapaljous?

Meidän pienen neidin keittiö alkaa muistuttaa sellaista, jossa mielelläni kokkaisin itsekin...

Miksi kaikki pieni tehdään niin suloisissa väreissä, mutta aikuisten kyökkivälineet maksaa samoissa väreissä maltaita?

Pieni hamstrausvimma on äitille iskenyt kirppisreissuilla ja kun leikkimökin tarpeet kannettiin sisään, oli pieniä mahduttamisongelmia. Isäntä tuossa totesi, että taitaa olla osa ihan äitiä varten, eikä pientä neitiä varten.

Mutta saahan sitä äiditkin leikkiä!

(Ja hei, osa on jo Leevin ajoilta tietenkin, joten kaikkea ei ole nyt hamstrattu!)

Loppuun vielä palanen toiselta puolelta olohuonetta, 

sohvannurkka glögeineen ja joulutorttuineen on kutsunut joka ilta puuhakkaiden päivien jälkeen...

Tänään sentäs ehti kunnolla kirpparikierrokselle ja tulipas taas haalittua peltipurkkeja urakalla!

Mikä niissä kiehtoo?

Ihanaa Marraskuuta kaikille, miulla jo ompeluvimma kolkuttelee, eli ehkä joudun pian kokeilemaan vieläkö semmoinen puuha onnistuu tässäkin talossa!