12. huhtikuuta 2011

Robotti Ruttunen ja avaruusraketti

Hmmm, jo toveja sitten ihailin käsitöitä harrastavien äitien blogien parissa lasten piirrustuksia ja piirrustushetkiä. Sittemin olen joutunut suuremilta osin luovuttamaan myös omat tekemiseni (ja kangastilkkuvarastot) Leevin käsiin, kun ompelusta ei enää tosiaan vatsakummun kanssa meinaa tulla juuri mitään.



Kysyn siis: Askarteletteko te paljon lasten kanssa? Minä nimittäin en! Huomasin vastikään, kuinka paljon vasta 2-vuotiaskin puuhasta nauttii ja ennen kaikkea kuinka kauan jaksaa keskittyä! Tähän asti on keskitytty muovailemiseen ja piirtämiseen.

Eli siis, maestro työssään. Julkaistaan herran tuotoksia (myönnän, että äidin oli tässä vaiheessa vielä taitojen mukaan autettava haastavimmissa prosesseissa mutta hyvin se sujui yhdessäkin...) ja intoa niistä ihanista uutuuksista!



...Ja näiiiiiin se raketti lentää!



"Tää Aketti ja Obotti Tööömääääs!!!"



..Ja arvatkaas mitä? Siisteintä on, että Ruttusella on päässään loota, mihin saa jemmattua kaikkea robottiroinaa. Se vaan onkin salaisuus mitä sieltä löytyy ;)!



Ja arvatkaa mitä vielä? Lapsissa on oikeasti ihaninta se onnistumisen riemun kokeminen! "Tää on kaunis, tää on hieno!" Voikohan sitä kovin usein itse saada samaa tunnetta töissään?

Aurinkoista Tiistaita!

6 kommenttia:

  1. Niin ihanan tohkeissaan :) Liian harvoin tulee askarreltua mitään. Enemmän menee just sille piirtämis, maalaus ja muovailu asteelle. Tuntuu monesti, että askartelu ois jotenki työläämpää, mutta eihän se sitä välttämättä oo... Hienoja juttuja ootte tehny!

    VastaaPoista
  2. Voi että, ihanat obotti ja aketti ja ihana postaus muutenkin :) Täällä vielä odotetaan että 10 kk poika kasvaa, että päästään askartelemaan. Koitettiinhan me yks päivä jo piirtämistä, mutta huutohan siitä tuli kun tussia ei saa laittaa suuhun :D Muuten pysyi tussi jo kädessä kyllä :)

    VastaaPoista
  3. Ihania! Itse olen arkisin laiska puuhaamisessa. Varmaan johtuu ammatistani ja siitä, että häärään kaikki päivät muiden lasten kanssa, ettei illalla ´ole aikaa´ ja ´energiaa´ - kamalaa, myönnän. Hän rakastaa istua sylissä kun ompelen, seuraa tarkkana ja yirttää auttaa ja saakin aina välillä auttaa. Mutta lomilla pyrin korvaamaan sitä arjen askartelemattomuutta. Meidän 2-vuotias on todella innokas kaiken askartelun ja muun kanssa ja ennen kaikkea taitava ja näppärä. Neitiä tosin harmittaa kovasti(!) kun saksien käyttö on niin turkasen vaikeaa. :)

    VastaaPoista
  4. Totta, askartelu tuntuu työläämmältä aloittaa kuin muovaamiset sekä piirtelyt, ja usein itse ajattelee, että pitäisi muka olla valmis malli, vaikka ainakin tuo 2v. luo työtään sitä mukaa kuin tekee ;)

    Remuttaja, pian saat näperrellä sydämen kyllydestä. Joissain kaupoissa on myös isoja mykyttömiä vauvaliituja, joita voi olla vaikeampi purra. Niillä meillä aloitettiin ;)

    Norppastiina, olen itsekin ollut (ja varmaan olen jatkossakin) lasten parissa töissä. Uskon, että kun siirryn työelämään niin ei omatkaan jaksamiset kovin korkealentoisiin askarteluihin riitä...se on sallittua silloin ottaa rennommin. Meillä muuten samaa saksiturhautumista ilmassa :D Kumma kun eivät toimi niin kuin käsketään!

    VastaaPoista
  5. Onpas hienot askartelut!!!

    Meillä askarrellaan aika paljon ja se on mieluista puuhaa myös meidän 2v:lle!

    VastaaPoista
  6. Voe mahoton miten pähee robotti ja raketti!! :) Ja juups.. me askarrellaan ja puuhastellaan Tildan (kohta 3.v) kanssa aika paljon. Tai no vielä hommaa menee niin,että mie olen ite niin innokas askartelija paskartelija, että aina olisin jotain kehittelemässä.. Tilda jaksaa kyllä jo hienosti keskittyä jonnin aikaa, mutta maalaaminen ja muovailuvaha vie vielä voiton liimailusta :) Hienosti kyllä oivaltaa ja keksii omiakin ratkaisuja materiaaleihin jne. Eli WC paperirullat säästetään ja sitä rataa :D

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!