23. kesäkuuta 2014

Sehän meni jo!


Juhannus tuli tänä vuonna yhtä yllättäen kuin menikin.
Aika rientää läpi sormien, päivät seuraavat toisiaan, ja minä se vaan tällä hämmästelen
joka päivä eri kahvikupin äärellä ajan kulumista.


Juhannus oli hyvin perinteinen perhejuhannus mökillä.
Levättiin, nukuttiin, levättiin ja nukuttiin.


Ainakin kaksi kokkoa katseltiin kunnolla ja veneestä muutama muukin pienempi roihu.
Syötiin mahat täyteen.
Hiiteen dietit, elämän pitää joskus maistua.
Kakuilta.
Karkeilta.
Grilliruualta.


Ikuistettiin hetkiä ja toivotettiin hyviä jusseja.
Mietittiin taas ajan kulumista.
Säistä juteltiin.
Sitten levättiin ja nukuttiin ja syötiin.
Ja mietittiin että kylläpä aika rientää.



Lapset eivät tarenneet mennä mökkirannasta uimaan, eikä niiden vanhemmat.
Pulkattiin porukalla sauna-ammeissa!
Ei haitannut fiilistä.
Sää oli kuitenkin odotettua parempi, säästä puhuakseni.



Leppoisat jussit, vaikka tulivatkin kuin varkain.
Hiipivät hiljaa ja valuivat sormien läpi kuin hiekka.
Hassua, miten kaikki tuntuu soljuvan nykyään samalla tahdilla läpi,
tuntuuko muista samalta?


   
Lapset nauttivat onkimisesta, veneilystä ja mökin kasibittisestä nintendosta.
Isovanhempien seurasta.
Hölläily mix-sipseistä ja pillimehuista.
Ötökkäjahdista.
Ketjupelistä.


Aikuisten mieli lepäsi poissa kotihommien ääreltä ja luontoa katsellen.
Luonnolla on parantava voima...


Kotiin päästyämme jatkoimme ihmettelyä kahvikupposen äärellä.
Kuka arvaa mikä oli kysymys?


Mihin tää aika rientää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!