6. joulukuuta 2014

Joulukuun alkua


Joulukuu on jo itsenäisyyspäivässä.
JOULU ON JO PITKÄLLÄ!
Ja blogissa ollaan todella jäljessä.


On meillä jo tovin laitettu ja höösättu joulua.
Ihanaa vastapainoa työlle.
Lasten riemun ja välillä häsellyksen lomassa on myös löydettävä se rauha.
Joulun rauha.
Tiedättehän sen tunteen siellä kaiken takana?


Sen löytää parhaiten aamuisin aikaisin, joskaan en silloin koskaan ole hereillä.
Olen aamu-uninen.
Iltaisin myöhään, tai jos onnistut lasten päiväuniaikaan sytyttämään kynttilät,
on jo vähän hämärää, ja ulkona leijailee lumihiutaleita.
Tulee kiitollinen olo.


Aikuisten Joulukalenteri menee edellisvuoden mallilla, molemmat puolisoista täyttää 12 luukkua.
Kumpikin avaa vuorollaan. Suklaata, itsetehtyjä lahjakortteja, piparimuotteja ja mitä muuta vielä!
Pussitkin ja ripustuspaikka samat kuin viime vuonna.
Mutta idea toimii, josko meille kävisi jo paremmin uudet pussit...
Ensi jouluksi sitten.


Joulutontutkin on jo kaivettu komerostaan ja saivat oikein ison halin päästessään vilistelemään pitkin meidän kämppää. Lapset nappasivat nimikkotonttunsa omiin huoneisiinsa ja nukkuvat ne kainalossa.
Oven raosta on käyty kuiskimassa pimeyteen viestejä tontulle:
"Osaan olla kiltisti, vaikka joskus suutun."
"Tuo vaan pliis se muumitalo, ja vaikka laivakin, tahon sen kovasti."
"Tykkään teistä tontut!"
Voiko tuota hymähtelemättä kuunnella!


Joskin Jouluun liittynee myös stressi.
Tänä vuonna toivon välttäväni suuriman stresin.
Me syödään just mitä huvittaa, vaikka nakkikastiketta. Tosin meidän huvitukset taitaa liittyä perinteisiin, mutta TODELLA oikaisen kaikessa!
Me rauhoitutaan kotosalla ja suurin tavoite on maata villasukat jalassa konvehtirasia sylissä ja katsoa Lumiukkoa nonstoppina koko perhe. 
Ei paineita. Tehdään sitä mistä tykätään.
Tottakai käydään myös isovanhemmilla joulun aikana, mutta aatto ollaan kotosalla,
Meidän ovet on kyllä avoimet kaikille.


Niinpä niin.
Odotan sitä viikon jaksoa kotona.
Joulukuuhun on joulun iloisten asioiden lisäksi mahtunut paljon myös muuta.


Olemme sairastaneet ihan flunssaa vuorotellen ja oltu poissa töistä.
On ollut muka kiirettä, stressiä.
Juostu kuin päättömät kanat.
Edellinen syksy on ollut yksi ruuhkavuosien huipentuma.
Paljon uutta ja henkisesti raskaita juttuja.
Pää ei meinaa aina kestää mukana.


Joskus on vaan pakko siis päästä pysähtymään.
Jotta näkis tähän hetkeen, ja siihen mikä on tässä.
Jouluviikolta odotan sitä.
Palan rauhaa, ilman aikatauluja, ilman velvotteita.


Asu on vapaa, mutta villasukat pakolliset.
Ehkäpä hillun koko joululoman yökkärissä... Sounds perfect!


Levätään ja levätään. Vaikkakin kuva on lavastusta, koska tämä poika nukkuu vain hoidossa tai kotona 39 asteen kuumeessa, kuten yllä.
Hirmuisen söpö näky silti!


Ja sit me syödään!
Kaikki taloja myöten, jotta on tammikuulle taas projektia!
Suklaata, kinkkua, puuroa, salaatteja... Ah.


No, juhlitaan nyt ennen varsinaista Joulua tää itsenäisyyspäivä!
Todella tärkeä ja hieno päivä tämäkin!  <3 p="">

IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

2 kommenttia:

  1. Hyvää Itsenäisyyspäivää. Löysimpäs ihanan blogin. Taidankin liittyä lukijaksi heti ja jäädä lueskelemaan sun juttuja :)

    VastaaPoista
  2. <3 kuulostaa ihanalta, joulu on rauhoittumisen aikaa ja toivon että se teille sallitaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!