Pihamaa

Meidän suosikiksi alkaa nousta takapihan kasvavan nurmikon myötä ulkoelämä.

Eilenkin ilmasta kehkeytyi sopivan lämmin koko päivän ulkoilulle.

Himpun verran istutuksia, Marketta ei meinaa selvitä enää tästä kesästä.

Liikaa sateen armoilla?

Pihamaan suhteen tunne on edelleen odottava, odotetaan kunnon nurmikkoa ja sitä,

että saadaaan joitain juttuja tehtyjä, jotta päästään kunnolla mylläämään pihalle.
Toden totta uskon, että ensi keväänä vasta.

Ulkorakennukset, talonmaalaus, sokkelinvierukset, asfaltointi.

Siinä on jo pitkä liuta tällekin kesälle.

Mutta nauttimasta se ei tietenkään meitä estä.

Terassialueella viihdytään mainiosti, makoillaan peittojen päällä koko perhe,

lepäillään,

ei mietitä istutuksia (tai oikeastaan ei muuta mietitäkään). 

Niinpä niin, illan tullen meitä ei saa sisälle.
Pienin istuu terassin portailla naapurien mittapuun mukaan aivan liian myöhään.

Tuumii varmaan sen hiekkalaaatikon paikkaa.
Taikka joko tulee omenoita. Ei taida tulla.

Loppuillasta tiskataan tiskit käsin, kun ne ei mahdu enää tiskikoneeseen, 

sisällä on asiat aivan hunningolla.
Ja odotetaan huomista, jotta päästää taas olemaan aivan pihalla.