27. lokakuuta 2011

Väliaikaista?


Pari kuukautta ennen muuttoa aloin hokea mantraa;
"Sitten kun asumme VÄLIAIKAISESSA,
en siivoa kuin pakolliset,
en sisusta,
elän kaaoksessa, ompelen vuoden verran taukoamatta."


Kodin vaan täytyy olla minulle se turvallisuuden ja rauhan satama.
Ja ihmisten lisäksi se muodostuu omista rakkaista tavaroista.
Näin se taas lähti, ompelin vaan pari sydäntä, tyhjiin nauloihin.
Ne antaisi kodikkuutta.


Kyllähän ovessa kranssi pitää olla. Tuumasin.
Omannäköinen.
Askartelukaupan kautta kotia ja hitusen taas sydäntä keskelle.
Nyt se on meidän oven näköinen.


 Kesällä torilta löytyi jonkun säräyttämä kynttelikön ranka,
oli tipahtanut katosta ja vain kehikko jäljellä.

Tuunausta.
Lusikoita. Helmiä. Rautalankaa.

Siitä syntyi ihana kruunu keittiöpöydän ylle,
en vain malttanut odottaa uuteen kotiin saakka idean toteuttamista.
Mutta mihin minä tämän nyt laitan?


Kukkia uuteen kotiin, kynttilöitä kasapäin ja
mieluinen pöytäliina,
miehen tekemällä pöydällä.
Ja ne illan hetket lasten nukkumaanmenon jälkeen on nyt turvattu.


"Mitään en ainakaan varta vasten väliaikaiseen ompele."
Kumottu.
Halusin välttämättä kapan keittiöön, kun keittiössä on niin julmetun iso ikkuna,
että se näyttää todella kolkolta ilman.
Nautin huokeiden materiaalien käytöstä; lakanakangasta,
kaunista puuvillanauhaa ja juuttinarua.


Kas näin.
Niinhän se on...


...En taida olla paras mahdollinen väliaikaisasuja?
Tiedättehän sanonnan;
"Koti on siellä missä sydän viihtyy."
Sitä lainaten tahdon perustella tätä vimmaani niin,
että rakastamieni ihmisten ei tarvitse asua väliaikaisessa,
vaan meidän koti kulkee meidän mukana. Täyttä elämää. Ohi välivaiheenkin.


10 kommenttia:

  1. Heippa! Kiitos visiitistäsi blogissani, olikin hauskaa että löysin siten tänne! Liityin lukijoihisi ja katselin,että blogisi on niin mukava,että sopisi hyvin blogilistaani. Lukijoihin liittymällä, laittaisin tämänkin sinne mieluusti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Riitta, saat toki laittaa :)

    Olen siun juttuja ihaillut jo tovin, ja jaksan aina selata uudestaan ja uudestaan vanhojakin päivityksiä! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti, ihana Anni <3 Jotenkin ihan siun oloista... Tuli muuten hieno tosta kruunusta!

    VastaaPoista
  4. Hieno kruunu.

    Väliaikaisuudesta muuten. Kun oltiin opiskelemassa silloinen liikunnanopettajamme opasti meitä että olkaa opiskelupaikkakunnalla kokonaan, älkää vaan käymässä, silloin siitäkin lyhyestä ajasta saa kaiken irti. Se juttu tuli mieleeni kun luin tekstiäsi. Väliaikaisuudestakin saa nauttia :)

    Mie en kestäis hetkeäkään elää kaaoksessa. Kauneus ja järjestys on kivempaa.

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihania kuvia! Ja olen samaa mieltä. Kodissa, oli se pysyvämpi tai väliaikainen, on viihdyttävä ja tunnettava olonsa kotoisaksi. Mutta ihanaa olet saanut pienillä asioilla.

    VastaaPoista
  6. kivoja juttuja sulla täällä.:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos,

    Tytti; tuo on niin totta. Varsinkin kun lapset on pieniä, niin haluan, että koti tuntuu kodilta, ja elämä on tyyntä sekä turvattua. Mie kestän kaaosta myös huonosti, vaikka sitä koitan opetella ihan arjensietokyvyn vuoksi kestämään. Työn alla siis ;)

    Elina, eiks ookin miun oloista ;) Pikkuhiljaa tää kolkko vieras tusina-asunto muuntuu "Annilaksi" :)

    Norppastiina, pienistä asioista se onkin kiinni, miun kotoisuus. Ei kalliista, eikä ainakaan merkeistä, vaan siitä, että ne tuo oman tunnelman. Kyllä kodista tosiaan pitää pystyy nauttimaan niin, että sinne on mukava aina palata!

    Jolanda, kiitos ja tervetuloa :)

    VastaaPoista
  8. Kivan näköisiä juttuja olet laittanut. Kyllä se kodin tuntu on hyvä laittaa väliaikaiseen kotiinkin! :)

    VastaaPoista
  9. tuttua :) ens kesäksi uuteen kotiin.. mutta eihän niin pitkää aikaa jaksa elää väliaikaisesti?!;)

    VastaaPoista
  10. Joo kyllä koti pitää olla koti vaikka se olisi sitä vain hetken. Toki jos viihtyy keskellä kaaosta/tyhjyyttä niin sitten se on se, mutta kyllä sitä pesää tulee tehtyä ympärilleen ihan huomaamatta vaikka tietäisi wettä pian joutuu muuttamaan. Ainoa mitä en hanki ennen kuin ihan "lopulliseen" kotiin, on suuri akvaario, josta olen jo vuosia haaveillut jouduttuani luopumaan aikanaan edellisestä. Se on muuttossa sen verran rankka projekti, etten ala siihen enää. Vasta joskus kun olemme lopullisesti asttuneet johonkin vähintään kymmeneksi vuodeksi.. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!