8. helmikuuta 2016

Mielenhallinta


Mietin pitkään tätä aihetta.
Jos pitäisi ottaa yksi aihe hyvinvoinnista käsittelyyn, se olisi ehdottomasti se, mitä tunnet sisällä pään ja sun ajatukset.


Tärkeintä on oman hyvinvoinnin kannalta se, millainen sulla on olla omassa pääkopassasi, miltä susta tuntuu, miten sä jaksat, ja mihin sä suuntaat sun ajatukset ja energiasi. Ei ole mitään väliä, miten paljon jaksat suorittaa, miten kova olet jossain lajissa, ei varsinkaan sillä miltä näytät, paljon painat tai miten kannat itseäsi, jos päänsisällä on kauhua, pelkoa, pahaa oloa, jatkuvasti ajatuksia, jotka häiritsee sun elämää.


Me itse luomme pitkälti omat ajatuksemme. Omaa mieltään ja ajatuksiaan tulee, sekä kannattaakin hallita. Toisinaan on syytä olla huomioimatta omia ajatuksiaan totuuksina ja antaa niille haastetta olla uskomatta niitä. Toisinaan omia ajatuksiaan voi vahvistaa ja itselleen on syytä uskotella asioita.

Minä olen hyvä juuri tällaisena.
Tahdon voida hyvin.
Voin tehdä tämän omalla hyvällä tavallani.
Minun ei tarvitse olla täydellinen.
Missään nimessä minun ei tarvitse olla samanlainen kuin muut.


Ajatukset ovat kummallinen asia. Me jokainen näemme tämän maailman ympärillä hitusen eri tavalla. Me syötämme itse uskomuksemme itsellemme. Ei ole yhtä ainoaa totuutta. On hyvä muistaa, että hyvinvoinnin kannalta kannattaa ajatella itsestään (ja miksei muustakin ympärillä olevasta) armollisesti ja hellästi. Itse kiitän vaikeuksistani monia asioita elämässäni. Olen ollut aina ankara itseäni kohtaan. Omat ajatukseni olen uskonut täysin tosina, epäilemättä. En ole pysähtynyt miettimään mistä ne nousee, kunnes jouduin sellaiseen tilanteeseen, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.

Kun elämä potkii joskus päähän, tai on paha olla, on syytä kysyä itseltään:
Minkä neuvon antaisit hyvälle ystävällesi tässä tilanteessa?
Kuinka puhuttelisit häntä. Miten häneen suhtautuisit vaikeina hetkinä.
Nämä sanat soivat korvissani yhä. Parempi on olla, jos kohtelee itseään kuin hyvää ystävää.
Parhaita "neuvoja", jonka olen saanut.


Peikot,möröt, päänsisäiset kauhut ja se kaikki muu mikä ei meistä vuosien taakan jälkeen irtoa kirveelläkään, sen joutuu moni kantamaan mukana. Me voimme kantaa sitä uskoen, että sen vuoksi meistä on tullut jotain ja sen vuoksi emme ehkä pysty johonkin. Voimme tuudittautua siihen, että kortit on jaettu valmiiksi. Jatkaa kierrettä.

Toinen vaihtoehto on pistää vähän vastaan itselleen, luoda haastetta. Se vaatii mielenlujuutta, toistoja, harjoittelua, mielen tietoista suuntaamista positiivisuuteen, keskittymistä tähän hetkeen, tahtotilaa. Voimme päättää mitä me ajattelemme. Eikö olekin hienoa.
Päättää, että itse määritän itseni ihmisenä, itse luon omat ajatukseni menneisyydestäni tai möröistäni huolimatta.
Kun mieli on kunnossa, on helpompi ja järkevämpi keskittyä muuhunkin hyvinvointia kannattelevaan.
Ja hienoa on myös se, että päänsisällä sun kaikki on sun omaa. Ihan kaikkea ei kannata edes jakaa toisten kanssa. Yksityinen maailma, jota kellään muulla ei ole.
Vau!
'


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Katja, sun blogi on niin ihanaa luettavaa kaikkine ajatuksineen ja aitouksineen. Mielestä huolehtimista parhaimmillaan.

      Poista
  2. mindfulness ja usko itseen <3 joskin sekään ei aina ole itsestäänselvyys, vaatii työtä ainakin itsellä ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!