Pienen tuvan sisustamista

Aika tuntuu lipuvan käsistä kuin hiekka. Alkaa jo olla niin ikävä ompelustöitä,

että notkun vaan kangaskaapin ovella jatkuvasti kuin jääkaapilla. Avaan ja suljen, mietin aloittaisinko,

totean ettei ole aikaa, ja suljen kaapin. Kamalaa kidutusta.

Olen saanut aikaiseksi lähinnä tavarapaljouden hävittämistä. Selvitellyt leluja, vaatteita, kaikkea krääsää läpi, myynyt sitä kirppareilla ja torilla! Ihanaa päästä itselleen ylimääräisestä eroon ja tuottaa samalla iloa toisille!

Ompelukuvien puuttuessa näytän teille jotain muuta pientä, ja keskeneräistä kätteni työtä;

Nukkekodin.

Soma pieni kolmen huoneen koti.

Makkarin sänky on tehty pienistä vaahtomuovipaloista ja tapetti on jämäkkää lahjapaperia (pienemmät kuviot kuin tapetissa).

Taulu vanhasta sanomalehdestä, samoin nukkekodin sanomalehdet (pärekorissa) on taiteltu vanhoista sanomalehdstä. Pitsiliina ajaa maton virkaa.

Keittiössä (hyvin keskeneräinen, tarkkasilmäiset huomasivat varmaan keittiön kaapistoakin yläkerrassa) miusta on aivan valloittava tapetti nyt. Voisin ottaa vaikka omaan kotiin! :)

Ja arvatkaapas; tämä on erään ihanan pikkupuodin lahjakassista ;) Uusiokäyttöä!

Lopuksi, ihan vaan vertailukohdaksi. Tällainen nukkekoti oli vielä eilen päivällä.

Löysin ihanan, todellakin pienen nukkekodin kauppatorilla myydessäni omia rojujani!
Täysin mahtava Ellan tulevaan huoneeseen, johon en mielelläni täyskasvuista roudaa.

Ja hintakin oli vain seitsemän euroa! :)

Ai onko jo heinäkuu?

Uskomattoman nopeast vierivät kesäiset päivät! Meillä on oikeasti jo "lomat" lomailtu, ja tänään palattiin oikein kunnolla arkeen. Tiedättehän sen loman jälkeisen maanantain? Ei aina herkkua...

Arkea, varsinkin äkäsen yksvuotiaan, piti lievittää tietenkin ompelulla.

Jokainen yksivuotias tarvitsee laukun.

Ja sattuipa se somasti yksivuotis-mekkoon, joka harmikseni on yhdellä ainoalla käyttökerralla jäämässä pieneksi....

Laukku on sitten täynnä helmiä. En voi ymmärtää, mutta tämä yksvuotias neitien neiti rakastaa mekkoja, kenkiä, hattuja, helmiä, laukkuja ja purkkeja täynnä ihanuuksia....

Voi kun omaisin ripauksen hänen naisellisuuttaan ;)

Kieltämättä kassi on niin söpö, että tulee varmasti jäämään mekon kanssa muistoksi.

Voisinpa surauttaa itsellekin isompana ja käyttääkin!
Sisällä on vaaleanpunainen pellavavuori.

Välillä käydään vaatekaapilla... Laukku odottaa lattialla :)

Palatakseni ajan kulumiseen ja samalla myös ompeluajan vähyyteen.

Meidän pikkuruinen tupa alkaa olla ulkoa valmis. Se pienoismalli näet :)

Tänään vielä maalaan mökin sisäpuolelta, ja loppukesästä isäntä "laajentaa terassin".

Oikeaa talonrakennusta! Ja kuvassa näkyvät sävyt ovat siis tulevan talomme värit myös :)

Verhot ja astiapyyhkeet odottavat ommeltuina pääsyä leikkimökkiin pienten tahmatassujen kourittavaksi.

Kangas on valloittava, ja sopii mainiosti punaisiin leikkimökin kalusteisiin!

Lupaan kuvata sitten valmista sisustusta tarkemmin :)

Kolmevuotta täyttävälle Leevin tyttöystävälle ehdin sentäs huristella Singoallan lahjaksi.

Kesäisiä omenoita - uskoisin sopivan punapäälle!

Onnea sinne velä kesällä syntyneelle!

Isoäidin neliöitä

Tähän kankaaseen ihastuin heti sen nähtyäni. Sittemmin olen nähnyt tämän myös toisen värisenä, vihreä-vaaleanpunaisena, joka on aika herkku, mutta hempsukoita kankaita on kaappi täynnä; ja temperamenttinen tyttö tarvitsee reippaita värejä.

Kahville!

Ompelin jälleen singoallan, koska tuntuu, että tämä on vaan se paras ja helpoin malli saada kuvioidut kankaat vaatteeksi. Kankaasta riitti vielä perusvauvamyssyyn. Ja hei, kuvan malli on ihan rakastunut keittiöleikkeihin...

On herkkujakin!

...Vaikka en varmasti ole niitä opettanut! Parasta on säheltää ja äheltää "leikkikeittiössä" ja tarjota kaikkea äitille ja veikalle. Leevikin kyllä tykkää leikkiä, mutta vain seurassa. Neiti sen sijaan leikkii näillä itsekseenkin.

Ja sitten kävelylle!

Myös nuket tietenkin kiinnostavat. Ja kaikki tyttöjen jutut; on se kumma, että ne tulee niin itsestään.

Leeville on tullut sotimis, ampumis ja riehumisleikit, vaikka äiti ei niin tykkää.

Reilu vuotuinen tyttö osaa vaatia napakasti päälle hattua, kenkiä, saparoita ja mekkoa.

Hassua, onneksi sentään molemmilta sujuu myös leikit "oman alueen ulkopuolella".

Juhannukset sujui hienosti;

Mansikkakakkua, lettuja, Savonlinna ja Olavinlinna, saunomiset, Saimaalla veneilyt, Kokko, valoisat yöt, saunomiset ja uimiset, pienet onnettomuudet...ja tietenkin ENSIASKELEET! Eli voiko ihanampaa minilomaa mökillä toivoa! Ja vielä nautitaan kolmisen viikkoa ainakin koko perheen lomaa! Toivotaan reilusti aruinkoisempia lomapäiviä loppulomalle :)

Kalakaveri

Puusta puoliksi roikkuva pikkukaveri odottaa hirmuisesti Juhannusta jo.

On ostattanut jo herkut kaappiin valmiiksi, jotka hiukan polttelee siellä.

Juhannuksena suunnataan Mummin ja Papan kanssa mökille.

Isi on luvannut ottaa aikaisin aamulla mukaan kalaan.

Ja omat kalastusvälineet odottavat jo!

Leevi aikoo onkia Saimaasta Mamelukkeja, niinkuin muumeissa.

Kun tämä kangas saapui meille, niin Leevi huudahti iloisena:

"Tästä minä tykkään tästä mamelukki kankaasta!"

Meillä on riittämiin t-paitoja tälle kesälle, ainakin toivon niin. Niitä on melkoinen pino, joista suurin osa huomatakseni ostopaitoja ;) Meillä on myös jo huppari, mutta usein kesäiltoina olen kaivannut juurikin tällaista trikoista hupparia, jossa ei ole liian kuuma taikka  kylmä.

Kaava on muistaakseni Jujusta, ja kavennettu siinä olevasta hupparin mallista. Huppu on jostain ensimmäisenä käteen sattuneesta OB:n hupparin kaavasta. Sitäkin muokkasin leikatessa. Joten valmista kaavaa ei ole vieläkään. Minä tuskin tällä viikolla enää itse ainakaan ehdin uutta päivittämään joten tahdon samalla toivottaa:

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Lippuviiri ja housuhenkareita

Äsken selatessani blogien salaista maailmaa, ja Hipun blogia eritoten, tajusin, että en ole vieläkään saanut aikaiseksi ommella lippuviiriä Leeville. Leevi on silloin tällöin kysellyt moista, kun on nähnyt muillakin.

Nyt kotipäivää lasten kanssa vietettäessä korjasin asian laidan ja Leevi oli tyytyväinen.

Meinaan samalla ähkytää lukijoita kuvilla Leevin huoneesta, sillä haluan säilyttää nämäkin muistoissani.

Lokerikossa säilyvät pienet aarteet, samoin matkalaukuissa. Tällä hetkellä Pupet, Muumit, ja Maurikunnakset kuuluvat iltasatuvalikoimaan. Karttapallon matkassa matkustetaan ympäri maailmaa:

"Äiti, missä asuu pinkviinit. Entä noosut. Tai Tiikejit?"

Kattilassa säilyvät Leevin kynät, sakset, liimat, tussit. Ne on ahkerassa käytössä lähes päivittäin. Viimeeksi niillä on paikattu eilen pienen riisillä täytetyn hiiren maha. Periaatteella: "Äiti, mä en tarvii yhtään ompeluapua tässä."

Aakkoskirja on jostain syystä osoittautunut tosi hauskaksi. Tästä luetaan ne Herra Hakkaraisen loruttelut, jotka löytyy joka sivulta pienellä, ja nauretaan räkäisesti päälle. Varsinkin yliväsynä.

Reppuun pakataan kaikki koko huoneesta. Ne mahtuu sinne ihan totta; ja jos ei, niin voimalla varmasti.

Housuhenkarit kotiutuivat meille eilen, ja ne tulevat toimittamaan niin tässä kuin seuraavassa asunnossa taulujen virkaa. Niihin on helppo laittaa taidetta. (HUOM! Etsinnässä opetustaulut, saa tarjota!)

Ja taidetta on tosi helppo vaihtaa; ja omia piirroksia saa niiiin helposti esille, niitä kun syksyllä alkavan kerhon myötä tullaan varmasti kotona näkemään!

Sellainen huone tällä hetkellä meidän reilu kolmivuotiaalla...

Kun saadaan vielä mieleiset tapetit ja lattiat reunuksille, niin luulen että oikein hyvä tulee!

Ihanaa Alkuviikkoa kaikille!

Hetki parvekkeella...

Ihana päivä takana, joskin raskas! Olemme olleet muuttoapuna, ja kenties vähän jo hyvästelemässä miehen lapsuustaloa. Illalla kotosalla minua odotti parvekkeen siivous vielä! Kaunista tuli, kyllä nyt kelpaa tässä koneella parvekkeella bloggailla, vai mitä olette mieltä?

Eniten kaipaan kesäilloista ja entisestä asunnostamme niitä hetkiä, kun lapset ovat menneet nukkumaan, ja voi omalla pihalla juoda kupillisen kahvia, ilta hämärtyy, linnut laulaa ja on lämmin...

Kerrostaloelämässä on ollut vaikea hyväksyä sitä, että parveke ei (tähän asti!) ole viihtyvyydeltään tarjonnut sitä iloa... Ajattelin, että en jaksa vaivautua muka lyhyen kesän vuoksi, mutta nyt kyllä tajuan, että kannatti.

Ihan kuin olisi lomalla!

Muuten, yksi niistä ompelemistani tyynyistä ratkesi, kun sulloin sisätyynyä tyynyliinaan. Vanha lakana oli sen verran hauras. Parveketyyny siitä syntyi kuitenkin käteväsi "paikkailemalla" tyynyä vähän tiuhemmin kuin olisi tarvinnut... Ihan hauska!

Kyllä, myös projekti etenee ja etenee. Alkaa jo näyttää talolta pikkuhiljaa, eiköstä? :)

En malta odottaa, ensi viikolla suuntaan jo tapettikaupoille ja tilailen kenties jo tarvittavat maalit/tapetit.
Pitäähän niitä keritä monta kertaa katsoa rullilta, ennen kuin ne iskeentyy seinille ;)

Ja hei, tässä postauksessa mainittiin vain kerran sana ompelu! Myönnän rönsyileväni,

halusin vain jakaa tämän onnen hetken parvekkeella kanssanne...

Kierrätysmekkoja

Vanhoista, ihanan värikkäistä lakanoista ommellut mekot sykähdyttivät miuta jo Leevin vauva-aikana.

Mutta eihän pojalle hattujen lisäksi oikein keksinyt noista vanhoista ihanista kuoseista käyttöä.

Nyt kesää kohden nämä mummilan ja kierrätyskontin ihanuudet pääsevät oikeuksiinsa!

Sarjatyönä ommella surauttelin näitä kaksin kappalein!
Kuumaa kesää siis todellakin odotellaan!

Ja alun vaaleanpunaisen kauden jälkeen yhä enemmän rakastan tällä tempperamenttisella hymytytöllä värejä!

Ne jotenkin tuovat tytön oikean luonteen paremmin esille ;)

Mekot tuli vielä ommeltua tällaisiksi mekkomalleiksi,

mitä luulette, vieläköhän ne ensi kesänä tunikana?

Ja me odotellaan niitä ensiaskelia! Ei kovin kovasti vielä, vastahan Ella 10kk:n iässä lähti millään tavalla etenemään! Mutta nyt jo menon hurjuus välillä yllättää niin, että mitähän se on muutaman kuukauden päästä? En uskalla edes ajatella.

Täällä muistuttelen itselleni perusasioita:

 Pitää koittaa nauttia hetkistä, ihanista, lyhyistä, ikimuistoisista.

Uskon niin kaipaavani tätä kaikkea vuosien kuluttua.

Hitaita (vauhdikkaita) kotipäiviä, hassuja kertomuksia, paijauksia, kaksihampaisia hymyjä, riemunkiljahduksia, oman tahdon osoituksia ja ennen kaikkea sen oman lapsen kasvun seuraamista ihan vieriviereltä...