Mekko minulle

Luvassa todella huonolaatuisia kuvia ja todella huonolaatuinen malli.

Mutta koska minä en aio siitä hurjasti välittää, niin älkää tekään.

Ompelin vanhasta puuvillakankaasta itselleni liivimekon, joka oli teltta muodoltaan.

Se oli ihan totta tarkoituskin, ikään kuin A-n muotoinen mekko isoilla taskuilla, jota voi pitää sitten pitkähihaisten kanssa.

Harmi vaan, että kun vedin koltun niskaan, se ei sopinut minun kropalle millään.

Se siitä hienosta näkemyksestä, mutta näytin plussapallolta, enemmän kuin yleensä.

Kavensin yläosasta sen enempi tyköistuvaksi ja pengoin askarteluun varaamiani nahkavöitä.

Kyllä sitä nyt käyttää. Vaikkei ihan mestariteos olekaan.

Koitan olla hämääntymättä sen äitiysmekkomaisesta ulkomuodosta (minussahan siis ei ole mitään siihen viittaavaa).

Kuvat on tosiaan todella huonoja, livenä kangas on vaaleanharmaa, jossa valkoista pientä kukkaköynnöstä.

Kaunis mielestäni, kangas nimittäin.

 Tätä kaavaa aion kuitenkin vielä jalostaa pohjaksi mekolle, josta saisin hitusen enempi

rennomman, trikoiden ja pitkähihaisten päälle vedettävän koltun, joka imartelisi myös minua.

Pitää vaan etsiä kankaita, jotka sopii tähän harjoittelutarkoitukseen ja lopulliseen versioon!

Iloista lauantaita kaikille!

Ps. Kävin vaihtamassa kuvat, napsaisin pikaiseen päivänvalossa uudet.
Häiritsi keltaisuus niin pahasti ja se, ettei värit erottuneet ;)

Markkina-ajatus

Viime viikonloppuna kävimme Lappeenrannassa markkinoilla, ja tuli ihanan syksyinen olo.
Keli oli mitä parhain markkinoille, ja ihmisiä oli liikenteessä vaikka kuinka!

Kotiin löytyi omppuja, perunoita, kaurahiutaleita, rieskajauhoja, markkinarinkeli ja kukkia.

Kahvit torilla tietenkin kuului asiaan.

Kaikkea ihanaa kyllä oli kaupan mielin määrin, 

....ja arvostan juuri lähiruokaa, luomua, tuoreutta, käsitöitä, itsekasvatettuja kukkia,

pienyrittäjyyttä jne....

Mutta myönnän myös sen faktan, että jos siirtyisimme ostamaan aivan kaikki lähi- ja luomuruokana,

sekä suosisimme paikallisuutta kaikessa mahdollisessa, olisi meidän perhe konkassa.

Sitten kun on töissä, on varaa enempi panostaa moneen juttuun. Jotkut asiat on vielä mahdollista helposti ja pienellä vaivalla siirtää kotikutoisiksi ja luomuksi. Haluan uskoa, että jokainen pieni teko auttaa.

Omalle pihalle on vasta juuri istutettu omenapuut ja kirsikkapuut, niistä ei satoa tule varmaan hetkeen. Marjapensaita pitäisi vielä muutama hankkia.
Haluaisin jossain vaiheessa kokeilla myös pienen pientä kasvimaata, mutta vasta kun olen varma, että jaksan kitkeä ja hoitaa mokomaa. Nyt on vielä muuta pihahommaa sen verran, että jätän väliin :)

Niin tai näin, arvostan teitä, jotka jaksatte miettiä ravintoarvoja, suosia luomua, paikallisuutta, ekologisuutta, viljellä, kasvattaa, leipoa, tuottaa. Arvostan yleistyviä lähiruokapiirejä, vaihtokauppoja, paluuta entiseen jossain määrin - kaikkea en ehkä kaipaa takaisin (haluan myös päästä helpolla jos mahdollista).

Ja arvostan niitä, jotka jaksaa vielä tässä Suomen maassa toimia maanviljelijöinä ja tuottaa meille suomalaista, verraten puhdasta ruokaa! :)

Ja eniten arvostan sitä, että meillä on mahdollisuus maassamme ylipäätään miettiä näitä asioita, olla niistä tietoisia ja jollain tapaa varaa valita. Ja maaperää, millä kasvattaa ja tuottaa. Nämäkään asiat eivät ole kaikille avoimia, mahdollisia tai saavutettavissa.

Nautitaan siis kukin tahollamme syksyn sadoista ja herkuista, oli ne sitten itse rakkaudella kasvatettuja taikka muiden yrittäjyyttä tukien ostettua, naapurin kanssa vaihdettua tai mitä vaan :)

Herkullista Syksyä!

Huppari

 Eilen paasattuani ja jaettuani toppakauden kuvia ja ajatuksia täällä teidän kanssanne,

jouduin palautumaan todellisuuteen. Ensinnäkään vielä ei ole talvi, ja toiseksi; koko huusholli näyttää siltä, että täällä on ommeltu. Totesin vahingon jo tapahtuneen ja siivoamisen välttämiseksi päätin ommella neidille Hupparin, joka meiltä uupuu syksystä.

Huppari syntyi kauan kaapista virttyneestä Hilcon (?) ruskea-vaaleanpunaisesta kukkakankaasta, ja on ainakin kokoa 98-104, enempi jälkimmäistä. Resori kuitenkin nostaa helman niin, että sitä voi pitää jo nyt, ja resorit kädenteissä takaavat saman hihojen osalta. Hupussa vuorena on vaaleanpunaista velouria. Kaava on muistaakseni Juju kirjasta kapeaksi muokattuna :)

Ommeltuani lähestulkoon viimeiset saumat Huppariin, huomasimme olevamme lasten kanssa jo hitusen myöhässä illaksi sovitusta kaverikyläilystä. Jotenka nappasin kameran mukaan ja kuvasin neitiä ja kätteni töitä ystävämme luona; joka sopii paremmin kuin hyvin, koska voisin asua heidän eteisessä, ja koska meillä oli todella kaaos, kuten edellä mainostinkin!

Melkoisen ihanaa räsyä, sohvaa, ja paljon sellaista mitä ei näissä kuvissa näy, löytyy tuosta ihanasta eteisestä, joka on mielestäni kuin veranta samalla. Erehdyttävän hyvin sopisi osaksi meidän kotia kaikki tuolta, voisikohan tuollaisen pienen ulokkeen talosta siirtää meidän kodin osaksi ;) ?

Nyt on trikoinen Huppari, joka on siitä hyvä, että menee vielä lämpimillä säillä pitkähihaisen päällä ja toisaalta ei ole pelkistään liian kuuma takin alle vielä; ja kun takki riisutaan, se päällä on sopivan oloista sisälläkin. Perushupparit on meillä vähän "epäkäytännöllisiä", lähinnä alkusyksyn pihatakkeja.

Leeville pitäisi kanssa ommella omansa, odotan Metsolan kangaspakettia siihen tarkoitukseen.

Toppakaudesta

Vielä on vähän aikaista toppakaudelle ehkä,

mutta nopeat syövät hitaat ja toisaalta kauppojen hyllyt notkuvat jo niin aikuisten kuin lapsienkin talvivaatteita. Joka kausi ihmettelen, miksi niin aikaisin. Mutta toisaalta oon oppinut, kun en itse lähes koskaan osta uutena toppapukuja, kärkkymään niitä joko aleista toppakauden jälkeen taikka mieluiten vielä niin, että ne saisi hyväkuntoisina käytettyinä! Sillä näissä meidänkään puvuissa, jotka kuvissa näette, ei ole juuri merkkiäkään kulumasta! Toki ne on vime vuoden mallia, tai aikaisempiakin, mutta uusia meille, ja me pidämme niistä! Leevi itse sai valita (huutonetistä huudettua) ottaako punaista toppaa vai mustaa.
Punainen sopii oikein  hyvin hangen keskelle!

Ja Ellan tähtitoppa on sekin sopuhintaan aluekirppikseltä, saatu siis vielä ilman postikuluja, mainiota! :) Mielestäni nimittäin talvipukujen hinnat on karkaamassa ihan käsistä, en voi ymmärtää joidenkin merkkien hintaa ollenkaan! Onni on että toppavarusteet liikkuvat hyvin ja omiaan saa vähän takaisin myymällä.

Molemmat vielä muhkeassa kunnossa, lämpimiä pukuja! Leevillä on aiemmin ollut NameIt:n talvihaalari, joten uskalsin luottaa siihen merkkiin laatunsa (hyvä hinta-laatusuhde) puolesta, mutta Molokidsin haalaria meillä ei ole ennen ollut. Pelkkää hyvää olen tosin lähinnä kuullut.

 Ompelin molemmille pikkupakkasten talvihatut pukuihin.

Alunperin oli tarkoitus ommella Leeville vain, koska Ellalle on jo paksumpi talvihattu pukuun. Leevi tarvitsee vielä paksun hatun, ja ilmeisesti haluisi tällekin talvelle dinohatun, kenties mustan punaisilla harjaksilla surautankin. Poika niin viihtyy mokomassa hurjassa hatussa, joten en kai raaski kieltäytyä ompelemasta!

Mutta jouduin siis ompelemaan neidille tähtihatun kanssa, kun toinen kyynel silmässä omaansa vaati.  Tarjosin alkuun jo olemassa olevaa hattua päähän ja se lensi komean kaare. "Tättipipo!" oli tiukka komento. Tein siis Ellallekin villaisen kypärämyssyn kanssa pidettävän oman "löyhä keli" version. 

Kuusi ilonaihetta

Kirppislöytöjä

Ylläolevat eripari astiat ja suloisuudet tarttuivat mukaan perjantaina, 

kun pistin muut Prismaan ostamaan kaikkea arkista ja juoksin itse onnesta soikeana kirpparille viereen pitkästä aikaa. 

Ystävältä ostettua

Fb-kirpparin kautta voi tutuilta löytyä aarteita, joita saattaa itse tarvita.

Arabian arki-sarjaa, ihanat leipälautaset ihan arkikäyttöön tietenkin.

Lahjaksi ommeltua

Pian mennään naapuriin juhlimaan synttäreitä, meille on luvattu ainakin suklaakakkua.
Vaikka kyseessä on aikuisen synttärit ja kahvittelut, niin aina on ihana saada lahjoja!

Lepohetkiä

Niitä meinaan sisällyttää tähän Lauantaihin. Meillä on luvattu illalla Leeville ( ja tietty Ellallekin) leffailta.

Karkit odottaa kaapissa ja koko perhe saa luvan ottaa relasti, oli kämppä millaisessa kaaoksessa tahansa.

Postista löydettyä

En tiedä mitään suloisempaa, kuin tämä postilootasta löytynyt avainnauha!

Se on lupaus tulevasta ja jännittää jo :)

Vaikka mitään varmaa ei olekaan tiedossa. 

Kiitos Peppi!

Arkiruokailua

Niin, viikonloppunakaan en meinaa käyttää jälleensäkään ruuanlaittoon hurjia aikoja.

Näiden lisäksi pöydästä löytyi päiväruualla pääkallomuhennos, en uskaltanut ottaa kuvaa.

Näiden leppoisten kuvien ja jutustelujen myötä,

Aurinkoista Lauantaita!!

Pieni koti

Käytiin tänään kylässä pienessä kodissa.

Huolisin eteisestä/aulasta itselleni ihanan peilin ja kukkaistapetin.
Kodin väki oli sen vastikään asentanut.

Talo on kaksikerroksinen ja yläkerrassa on iso yhteinen makuuhuone.

Ilmeisesti isommat lapset on hyviä nukkujia, kun eivät herää vauvan ääniin.

Ja vanhemmat toisaalta tottuneet siihen, ettei omaa tilaa näin lapsiperheessä hirmuisesti ole.

Vauva oli päiväunilla kuvatessakin.

Kaiken eniten perhe tuntuu tarvitsevan säilytystilaa, kotiin on jo hankittu iso vaatekaappi, antiikkinen, mutta sille ei meinaa löytyä paikkaa mistään. Taloa pitäisi laajentaa, mutta pienet tulot, tiedättehän.

Perheen uusin löytö oli kuulemma astiakaappi kyökin puolelle.

Mahtaa saada väriksi turkoosia tai vaaleanpunaista pintaan, kun emäntä jaksaa ryhtyä maalauspuuhiin.

Emäntä rakastaa värejä ja keräilee erilaisia astioita paljon, joten astiakaappi tuli tarpeeseeen.

Naulakossakaan ei ole vaatteita, kun itse perhe on koulussa, töissä ja äiti kai takapihalla kahvilla

vauvan nukkuessa....

Okei, okei. Leikittiin nukkekotileikkejä.
Saattoi olla, että tahdoin sisustaa, tapetoida ja leikkiä niin, että lapset kiukuttelivat vuoroansa.

Mutta onpa söpöä, että nämä leikit on meillä nyt alkamassa.

Ella peittelee kaikki unille, ja Leevi herättää. Taloa sisustetaan myös lasten voimin ahkerasti. 

Syyskuu (Ja voittaja!)

Tosiaan on jo syyskuu.
Uskomatonta, miten aika rientää.
Eilen hain perennoita taas lisää penkiin ihanalta ystävältä, kiitos!
Kotia koitan haikeasti miettiä syyskuntoon, mutta miulla on vaan tietyt värit mistä en taida luopua.
Ja tuon ihanan uuden aarteen, sohvapöydän myötä, väriä tuli vaan lisää.

Jalkoja tullaan varmaan madaltamaan n. 7 cm, mutta vielä siihen ei ole löytynyt irtotunteja mistään.

Ihan kiva, lapset ei pääse kapuamaan tuohon päälle keikkumaan, sen kielsin kokonaan tämän vanhuksen kanssa, edelliselle pöydälle noustiin aina, kun silmä välttää...

Muut lisää harmaata ja mustaa, meille tuli vaaleanpunaista syysiltoja lämmittämään makkariin.

Nuo vaaleanpunaiset tyynyliinat on kirpulta, yhteensä 1,60e.

Edelliset harmaat tyynyt siirsin muka hillitsemään olkkarin värimaailmaa yhdessä kaiken muun tuhannen värin kanssa. Ei se taida niin sääntöjen mukaan toimia?

Muuten normaalia arkea, oon innostunut tuosta Olgan kirjasta kovasti, vielä paljon pysynyt leipomusten, niin suolaisten kuin makeiden kohdalla. Kertaakaan en oo pettynyt. Spelttileipä yllä on niin hyvää, siis maalaisleipä nimellä taitaa olla kirjassa! Ja niin helppo sekä vaivaton tehdä!

Ja allergikkojen kanssa omena täytyy käyttää uunissa ennen nauttimista, joten kauraomenapaistos on ihan suosikkini! Ja kuinka helppoa onkaan keittää itse vaniljakastike! Tänään taitaa lähteä uuniin marjapaistos, ihan vaihtelun vuoksi! Nam!

Oliko miulla joku arvonta?

Taishan miulla olla.
Vanhasta kupista nousi numero kuusi, joka tarkoittaa sitä, että voittaja on kommentti numero kuusi. 

Kas näin:

Nina

Hieno idea tuo vahakankaasta tehty kassi,ja on kyllä niin siun näkönen :)
Meillä oli Iidalla päiväkodissa kuravaatteilla juuri sellainen ja oli tosi kätevä!!
Tuo keltaoranssi pipa on kiva, ihanan pirtsakka ja mallikin juuri sellainen joita itse tykkään käyttää :) Ja blogista pidän juuri näin, sellaisena, millaiseksi olet sen itse tehnyt :)
Aina mielenkiintoinen!!
Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

Onnea voittajalle!