Huppari

 Eilen paasattuani ja jaettuani toppakauden kuvia ja ajatuksia täällä teidän kanssanne,

jouduin palautumaan todellisuuteen. Ensinnäkään vielä ei ole talvi, ja toiseksi; koko huusholli näyttää siltä, että täällä on ommeltu. Totesin vahingon jo tapahtuneen ja siivoamisen välttämiseksi päätin ommella neidille Hupparin, joka meiltä uupuu syksystä.

Huppari syntyi kauan kaapista virttyneestä Hilcon (?) ruskea-vaaleanpunaisesta kukkakankaasta, ja on ainakin kokoa 98-104, enempi jälkimmäistä. Resori kuitenkin nostaa helman niin, että sitä voi pitää jo nyt, ja resorit kädenteissä takaavat saman hihojen osalta. Hupussa vuorena on vaaleanpunaista velouria. Kaava on muistaakseni Juju kirjasta kapeaksi muokattuna :)

Ommeltuani lähestulkoon viimeiset saumat Huppariin, huomasimme olevamme lasten kanssa jo hitusen myöhässä illaksi sovitusta kaverikyläilystä. Jotenka nappasin kameran mukaan ja kuvasin neitiä ja kätteni töitä ystävämme luona; joka sopii paremmin kuin hyvin, koska voisin asua heidän eteisessä, ja koska meillä oli todella kaaos, kuten edellä mainostinkin!

Melkoisen ihanaa räsyä, sohvaa, ja paljon sellaista mitä ei näissä kuvissa näy, löytyy tuosta ihanasta eteisestä, joka on mielestäni kuin veranta samalla. Erehdyttävän hyvin sopisi osaksi meidän kotia kaikki tuolta, voisikohan tuollaisen pienen ulokkeen talosta siirtää meidän kodin osaksi ;) ?

Nyt on trikoinen Huppari, joka on siitä hyvä, että menee vielä lämpimillä säillä pitkähihaisen päällä ja toisaalta ei ole pelkistään liian kuuma takin alle vielä; ja kun takki riisutaan, se päällä on sopivan oloista sisälläkin. Perushupparit on meillä vähän "epäkäytännöllisiä", lähinnä alkusyksyn pihatakkeja.

Leeville pitäisi kanssa ommella omansa, odotan Metsolan kangaspakettia siihen tarkoitukseen.