Lasten riemuksi

Otsikko kertookin jo melkoisesti.

Meillä rakastetaan roolileikkejä juuri nyt, ja lapset opettelevat hetkittäin leikkimään yhteen.

Ella on aina kissa - Leevi joskus.

Leevi on aina hitusen Hurjempi, pelottavampi ja isompi.

Eikä unohda kertoa sitä pikkusiskolleen.

Mutta kissalle piti saada omat korvat ja häntä leikkejä varten ja nehän äiti ompeli.

Voiko suloisempaa kissaa olla?

Neiti oli niin onnellinen näistä omista asusteistaan, ettei riisu niitä millään, kyseli voiko hatun laittaa

pihalle. Siihen tarkoitukseen on vähän ehkä jo kylmä ja hutaisten tehty :)

 Leeville ompelin ensimmäisenä inkkarihatun, ihan pikana, kun alkoi jo tulla kiire muihinkin puuhiin.

Suostuttiin sitä kokeilemaan mutta tuomio oli vähän raaka.

Sen voi kuulemma antaa jollekin kaverille, koska se on aivan

LIIAN PLIISU!

En kestänyt tätä tappiota, halusin olla tasavertainen ja suoda riemun myös Leeville oikeasta rooliasusta.

Kyselin kuvauksia tarkkaan ja sain ohjeita,

samanlainen mukavalta tuntuva panta, ei mitään tyttöjen höyheniä (!) ja pitää kuulemma olla

Hurjaa, Pelottavaa ja Voimakasta.

Kuiskutti korvaan, että tee siihen ISO SALAMA.

Ja vaikka tämä ei äitistä ollut kovin kummoinen,

niin tämä ei taas irtoa pojan päästä millään.

Salamamies iskee vähän välistä sieltä sun täältä, sohvan alta, nurkan takaa,

ja ärjyy kuin hirmupeto. 

Josko näillä pärjättäisiin vähän aikaa.

Keppihepan Leevi lunasti Steinerkoulun Keppihevosten huutokaupasta ja Ella sai omansa 

äitin pika-askarteluna, vanhasta villasukasta sekin.

ILOISTA MAANANTAITA!!!