Retkellä

Luonto on syksyllä kauneimmillaan, ainakin väriensä puolesta.

Toki kesäkukat ja monet istutetut kasvit jo lakastuvat, mutta itse luonto, se on niin kaunis.

Kyllästyin hetkeksi eräänä päivänä siihen, ettei me oikeasti joudeta muka mihinkään.

Jätin kaiken tekemättä (paitsi eväät) ja lähdimme.

Oli jo lasten uniaika, lasten ruoka-aika, liian pitkäksi venynyt aamu (eli päivä), 

joten kauas emme menneet. Tuona päivänä lounas oli eväät luonnossa ja isin tullessa syötiin päiväruoka.

Muuten retki olisi jo pitänyt suunnitella edellisenä päivänä ja juuri se ei ole miun alaa.

Meillä on siis aivan lähellä pieni pätkä luontoa, tai itseasiassa on sitä ympärillä muutenkin.
Mutta tämä polku lähtee kotikatumme päästä, johtaa toiselle alueelle.

Äärettömän lyhyelle on pitkä matka, ja tätä mahdollisuutta on liian vähän hyödynnetty.

Kävelimme ristiin rastiin ja palasimme polulle eväille ja luontoa ihmettelemään.

Kotiin kerättiin kaunistukseksi heinäkimppu ja kasa lehtiä askartelua varten.. Ne on varmaan 

jo hyvin painuneita ja kuivuneita, pääsee Leevi perinteisiin syysaskarteluihin. 

Tämä syksy on ollut erityisen lämmin ja kaunis ilmoiltaan, ja harmittaa, etten ole enemmin vaan mennyt ja

jättänyt näitä ainaisia askareita taakse! :) Lapset nauttii äitistä, joka on luonnossa hitusen enempi läsnä sekä rennompi kuin kotona kaikkien tekemisten tai tekemättä jäävien keskellä.

Äitikin nauttii, kun saa raitista ulkoilmaan, ja olla rakkaidensa kanssa läsnä.