18. syyskuuta 2013

Retkellä


Luonto on syksyllä kauneimmillaan, ainakin väriensä puolesta.
Toki kesäkukat ja monet istutetut kasvit jo lakastuvat, mutta itse luonto, se on niin kaunis.
Kyllästyin hetkeksi eräänä päivänä siihen, ettei me oikeasti joudeta muka mihinkään.
Jätin kaiken tekemättä (paitsi eväät) ja lähdimme.


Oli jo lasten uniaika, lasten ruoka-aika, liian pitkäksi venynyt aamu (eli päivä), 
joten kauas emme menneet. Tuona päivänä lounas oli eväät luonnossa ja isin tullessa syötiin päiväruoka.
Muuten retki olisi jo pitänyt suunnitella edellisenä päivänä ja juuri se ei ole miun alaa.


Meillä on siis aivan lähellä pieni pätkä luontoa, tai itseasiassa on sitä ympärillä muutenkin.
Mutta tämä polku lähtee kotikatumme päästä, johtaa toiselle alueelle.
Äärettömän lyhyelle on pitkä matka, ja tätä mahdollisuutta on liian vähän hyödynnetty.
Kävelimme ristiin rastiin ja palasimme polulle eväille ja luontoa ihmettelemään.


Kotiin kerättiin kaunistukseksi heinäkimppu ja kasa lehtiä askartelua varten.. Ne on varmaan 
jo hyvin painuneita ja kuivuneita, pääsee Leevi perinteisiin syysaskarteluihin. 


Tämä syksy on ollut erityisen lämmin ja kaunis ilmoiltaan, ja harmittaa, etten ole enemmin vaan mennyt ja
jättänyt näitä ainaisia askareita taakse! :) Lapset nauttii äitistä, joka on luonnossa hitusen enempi läsnä sekä rennompi kuin kotona kaikkien tekemisten tai tekemättä jäävien keskellä.
Äitikin nauttii, kun saa raitista ulkoilmaan, ja olla rakkaidensa kanssa läsnä.






10 kommenttia:

  1. Tuo lähtemisen vaikeus on tuttua täälläkin. Monesti sitä vaan harmittelee sisällä sohvalla kun ei ehdi iltaisin työpäivän jälkeen tehdä mitään. Vatvoen ja harmitellen ne illat sitten kuluukin, joten täytyisi useammin ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä ulos luontoon. Me kun asutaan harjun kupeessa, joten ulkoilumaastoa ja kaunista luontoa siellä kyllä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mutta toisaalta työssäkäyvänä kannattaa olla itselle armollinen. Voin nimittäin kuvitella, että kun työura aukenee, niin iltaisin jaksaa vähemmän varmasti! Toisaalta jo puolen tunnin ulkoilu auttaa raikastamaan aivot, ja nollaamaan tilanteen kodin to do -listassa :)

      Poista
  2. Hyvä päätös, retkellä on aina mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja ilokseni huomasin kuinka tutkivassa iässä onkaan tuo 4,5v. Saa jo mahdottomasti luonnosta liikkumisesta irti :)

      Poista
  3. Kivoja kuvia:) Mekin käytiin viime viikolla metsäretkellä ja oli kyllä tosi mukavaa niin äidistä kuin lapsistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää siis näitä retkiä, houkuttaa jo luonnonhelmaan lähteminen vähän kauemmas koko perheen kera viikonloppuna...

      Poista
  4. Pidän blogisi lukemisesta, sillä ajatuksesi juoksevat hyvin lähellä omassa päässäni pyöriviä ajatuksia.
    Itselläni viime talvi tuntui vievän kaikki voimat, vaikka olenkin talvi-ihmisiä. Pohtiessani omaa jaksamistani, olen oppinut tuon, että on hyväksyttävää ja suorastaan suotavaa, että jotkin askareet voi jättää/siirtää ja nauttia vain hetkistä - varsinkin lasten kanssa. Peli-ilta korttien tai lautapelien kera näkyy lasten ilmeissä heti. Koko kodin ilmapiiri rentoutuu, kun äiti rentoutuu! On sallittua ottaa omaa aikaa ja nauttia juuri siitä mitä haluaa! Paineet kaikkeen kiireeseen ja töihin ja kotiaskareisiin (ja rahaan) tulee yhteiskunnasta - on vain uskallettava välillä tehdä toisin ja ottaa aikalisä. Ei maailma siihen kaadu, mutta kotona voikin olla paljon mukavampaa!
    Kun unohtaa jatkuvasti pyörivät "to do" -listat päästään, saattaa huomata, kuinka kaunis syksyn värjäämä pihlaja omassa pihassa on! Ja se, jos mikä on tärkeää! =)
    Oikein ihanaa syksyn jatkoa koko perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että olet itsekin kokenut "pysähtymisen" hetken. Niin minäkin, vaikka en suoranaisesti siitä täällä ole puhunut, mutta arvoja ja ajatuksia se on varmasti muokannut. Totta, minä vielä harjoittelen tuossa paineista ja suorittamisesta irrottautumisessa ja vain läsnäolossa. Mutta voi niitä onnenhetkiä, kun siinä onnistuu :) Ehdottomasti vaivan arvoista. Kotona oravanpyörä voi olla hyvinkin "hurja" ja se on varma että pienten lasten kanssa ei tekeminen lopu. On vain syytä tosiaan miettiä omalta ja lastenkin kannalta, mitä haluaa lapsilleen opettaa, ja miten haluaa sen "puurtamisen" näyttäytyvän lapsilleen :) Huomasin jossain vaiheessa mm. Leevin paineensietokyvyn olevan aika alhainen, ja kun se on sitä itselläkin, niin nyttemmin olen löytänyt keinoja ja asennetta myös pojan "stressaaviin" tilanteisiin :) Kiitos ihanasta ja viisaasta kirjoituksestasi :)

      Poista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!