29. kesäkuuta 2013

Hitaasti


Kesäpäivät kuluvat hitaasti nopeasti.
Koitan nauttia hetkestä jokaisesta.
Väsymyksen keskeltä tallettaa.
 


Koitan muistaa sen omin käsin maalatun seinän,
lasten korviin kuiskaamat hyvänyön toivotukset,
hitaan aamupalan. 
Yritän unohtaa kiireen, hermostuksen maitolasin kaatuessa,
imeä itseeni energiaa kaikesta.


Mielessäni kaihertaa jo tuleva, vaikka koitan keskittyä hetkeen.
Taito, jota opiskelen kuumeisesti tällä hetkellä.
Kuinka olla tässä ja nyt, läsnä ja iholla.
Kuinka kokonaiseksi tullaan?
Orastava kolmenkympin kriisi ja helteisten päivien hitauden tuoma pohdinta täyttää pään.
Tiedän, tämä teksti ei kuulu tänne.


Ja silti se kuuluu juuri nimenomaan tänne.
Kaiken kauniin keskelle kertomaan, että täydellisten joukossa jokainen meistä 
on epätäydellinen, vaillinainen, itseäänetsivä.


Ja juuri se meissä on rikkaus.
Olla yhdessä joskus vain ihmisiä ja silti niin hirmuisen arvokkaita.
Ilman mitään muita vertailukohtia taikka suorittamisia.
Ilman sen kummempia selittelyitä.
Yksinkertaisuudessaan,
Olla ihminen ihmiselle.



17 kommenttia:

  1. KIITOS tästä tekstistä, se kuuluu nimenomaan tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joskus on vaikea vaan yhtään raottaa sitä toista puolta...joka kuitenkin on niin inhimillinen ja juurikin se oikea puoli asioista.

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu Anni ja oikein ihanaa kesää Heikun Keikun-Blogiin :) Tässä huomasin, että Unelmien Talo ja Koti lehden seuraavassa numerossa taitaa olla ihanaa luettavaa tulossa ;)

    ~Tanja http://elamaa-akkalassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja, Ihanaa kesää sinne teillekin! :) Taisit huomata oikein, seuraavassa lehdessä on juttua meiltä :) Jännittävää! :)

      Poista
  3. Keskeneräisyys on rikkaus, hetkessä eläminen taito. Ihana kuva pienestä nukkujasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, vaikka sitä harvemmin tohottaessaan muistaa. Aivan liian harvoin, ja liian rajuin muistutuksin :)

      Poista
  4. Anni, hienosti sanottu!!♥
    Ei meidän trvitse ollakaan muuta kuin inhimillisiä ihmisiä, virheineen päivineen, vertailematta, arvotelematta, suorittamatta, armahtaa itseään, armahtaa toisia, siinä on siäsäinen onni ja rauha, sen kun aina muistaisi:)

    Ihanaa ja inhimillistä viikon jatkoa sinulle ja perheellesi!♥

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä. Se hetki kun istuu hikisenä Hoplopissa tuhansien huutavien lapsien keskellä ja katsoo omaa kitisevää lastaan ja huomaa ajattelevansa, että olenpa onnellinen juuri nyt, yllättää. Se hetki saa myös helpommin niinä helpompina arjen hetkinä huomaamaan, että JUST NYT JUST NÄIN mun elämän kuuluu olla. Jos ei tuo hetki vielä kaikessa syvässä rauhallisuudessaan iskenyt, toivon sen hetikohta löytyvän. Parasta justtätähetkeä ja toivottavasti kohta nähdään! T. Nuppi

    VastaaPoista
  6. OH my god! Nyt vasta huomasin, että the Virallisessa kesämansikkakulhossa on mansikoita! Aikahan on mennyt joutuisasti, vastahan se mansikkakippo ostettiin ;) T. Nuppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kerrankin joku esine meillä vastaa käyttötarkoitustaan ;)

      Poista
  7. Tää postaus on ihana <3 Kirjotit niin aidosti ja tunteella, ihan tuli tippa linssiin. Tuo kaikki on vaan niin totta, sen hetkessä elämisen kun oppis. Mutta toisinaan tosiaan tulee niitä hetkiä että sydän täyttyy rakkaudesta jonain tiettynä hetkenä ja tajuaa miten onnekas voikaan olla. tässä ja nyt. Ikävä teitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Kun oppis muistamaan et ne arkiset asiat ei karkaa mihinkään, mutta kaikkien aika täällä on rajallinen, ja pitäisi keskittyä olennaiseen, liikaa vaatimatta. Tietynlaista nöyryyttä, muttei missään nimessä marttyrimaisuutta käyttäytymistä :) Ikävä teitäkin! :) <3

      Poista
  8. Olipa hienoa, että löysit mun blogin, niin mä löysin sun!! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!