Helpompi hengittää

Syksy on tullut. Ennen se on ollut miulle perinteisesti oivallusten aikaa, itsetutkimusta, liiallistakin aivojen kuluttamista. Nyt tuntuu, että vuosia oon mennyt pienellä liekillä, sulkenut, en ole antanut tulla. Oon myötäillyt, suostunut, jaksanut ja valinnut oman roolini aivan itse. Kaikki kostautuu joskus, ja viimeinen vuosi on ollut rankempi kuin koskaan, sen enempää siihen syventymättä. Syksyn sijaan oon matkustanut itseeni läpi vuoden, intensiivisesti, koko ajan tutkien.

Ja siinä matkassa se kohta, jossa on helpompi hengittää, on tullut.

Opettelua, harjoittelua, toistoa, sietoa, venymistä, ymmärrystä, nöyryyttä, luopumista.

Juha Tapio osaa usein tiivistää tunnelmia. Hengittää -piisi on rallattanut täällä ensin toiveena, sitten orastavana onnena ja nyttemin selviytymisen merkkinä. Matka ei ole koskaan kuljettu, mutta vuosi on juostu kiinni.

Tästä on hyvä jatkaa.

Koko aamu vastaista tuulta,

aava pyyhkii pään

Koko aamu vastaista tuulta,

mä en suostu pysähtymään

Tämän saan taikka tuon,

mut se ei riitä milloinkaan

Jos tämän saan taikka tuon

Hengittää ihoa paljasta vasten,

nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Hengittää, olla kaltainen lasten

nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

 Tuonne asti jos pääsen

onko helpompi niin

Tuonne asti jos pääsen

onko aikaa ottaa syliin

Kerro miksi on vaikee

olla nyt ja uskaltaa

Kerro miksi on vaikee

Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Rajan toisella puolen joukot liikkuu jo,

pitkin ruosteista siltaa laskee aurinko

Rakasta mua nyt, kun tätä onnea pelkään niin,

rakasta mua nyt

Hengittää ihoa paljasta vasten,
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet
Hengittää, olla kaltainen lasten
nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet

Jos ihastuit sanomaan, sen antamaan voimaan ja iloon, niin koko piisin voit kuunnella tästä.