Heikun Keikun

Ihan puolihuumorilla tahdon jakaa kanssanne tämän aamun

fb-päivitykseni.

Mitenkään poikia väheksymättä, on niissäkin omat kommervenkkinsä.

"Pikkareina jalkaan laitetaan heloukitit, tnoppit ja hiijet, mutta perusvaalianpunaiset ja punaiset ei kelepaa. Tukan saa sitoa vain heloukiti pompuloilla ja pinneillä, nenä pyyhitään ruususervettiin, mutta ei valkoiseen missään nimessä. Vihreä potta veljen jäljiltä on kauhistus, nalle pelastaa vain hetkittäin. Pallot, pilkut, kukat, äitin lempparit on ihan huonoja heppojen, kissojen, heloukittien, oravien ja muiden "kauniiden" kuosien jäljiltä. Oikeankokoiset vaaleanpunaiset tretornit ei mene jalkaan, koska liian isoissa vaaleanpunaisissa saappaissa on sydämiä. Dinosaurukset, hämähäkit on kavereita, ne halaa ja pussaa, ja äiti "äjä siivoa miun leluja, äjä koske miun jääjestykseen!". Kynnet lakataan mummin räikeällä punaisella kynsilakalla, ja aamuin illoin hiukset kammataan muumituihkeella. Vain muumilakanoilla nukutaan, heloukitit pitää ostaa paukasta kuulemma. Aikuisten kykyä hoitaa lapsia mitataan ulkoa osattavien lastenlaulujen perusteella, pakollisia on Paako, Möykky, muumipeikko, äitin pieni nallepuh, peletapit ja leijonaa mä mettättän. Neitien elämä, miulla on vielä hitusen sulattelemista, mutta voin kertoa jo nyt; on miehet yksinkertaisempia; isot ja pienet."