Liikaa kuvia lauantailta

Isännän tuoma neilikkakimppu vs. kesän lähes viimeiset harakankellot.

(Ps. Laitoin isännälle tekstiviestin että ilman neilikoita ei tarvi kotiin tulla, 

jos meinaa kertaa viikonlopun lähes kokonaan olla poissa kotoa. Minä = aika eukko.)

Kynttilän väri edustaa aika lähelle sitä väriä, joka on pikkuhiljaa hiipimässä sydämeeni - ei varmaan edes kauden väri, ja lisäksi entinen inhokkini. Mutta kun sitä ei ole vielä katseltu tarpeeksi, se tuo alkusyksyyn tai loppukesään syvyyttä, kuinka vaan.

Kotivinkin kyselystä voitettu Olgan kirja saanee miut tarttumaan pitkästä aikaa spelttijauhoihin,

intiaanisokruun ja moniin muihin ihanuuksiin. Myönnän; miulle nää myydään enempi oheiskuvina!

Mahtavaa, syön mitä vaan, mikä on loihdittu noissa miljöissä!

Kesälomareissun esittelemättä jäänyt (Ounou!) löytö Granitista, kori peitoille ja täkeille. Ylin peitto toinen uusimmista,

mikäli palaat kuvissa alkuun, niin sohvalla on toinen uusi tulokas. Molemmat niin hempsukoita,

että tykkään!

Ellan petaama peti, muumilakanat kirppikseltä ja neidin suosikit.

Pöllöt pitää hakeakin sänkyyn tai muuten juoksen yöllä hakemassa niitä kaikkuun.

Yöllä kaikussa on pöllöt, pikkumyyt, ketut, kissa ja jos joku uupuu, äiti juoksee.

Lauantaihin kai jäätiin kotikuvien jälkeen.
Me on vietetty siis viikonloppua ilman Iskää, se humputtelee, joka tekee sille todella hyvää :) 

Linnoituksen yö (ja aina ihana linnoituksen miljöö), hiekkalinna, satama,

aurinko, tihkusade, leikkimökkikylä, hassuttelu, kukkopillin maalaukset,

ja ei yhtään kotona tehtyä ruokaa.

Melko hauska päivä?

Siinä se taas nähtiin, olin varma, että päivä on liian rankka, liian sitä ja tätä,

yksin lasten kanssa tapahtumia kiertämässä, ei ystäviä koko päivänä!

Mutta meillä oli kivaa keskenämme ja törmättiin moniin tuttuihinkin!

 Lapset on nauraneet tänään paljon, istuneet sylissä paljon, sanoneet tykkäävänsä paljon,

tehneet ja puuhanneet paljon. Mie oon tehnyt minimaalisen vähän ruokaa, kotihommia,

katsonut lasten kanssa jopa pari lastenohjelmaa (yleensä otan aina sen omana aikana).

Ja huomannut, että eniten taisi päivästä saada tällä kertaa äiti.

Kaiken jälkeen väsyneenä, ei tällaista jaksa kukaan supermamma jatkuvasti,

mutta kyllä; Onni löytyy arjesta ja yhdessäolosta.

Siitä, kun muistaa keskittyä enemmän antamiseen kun saamiseen :)

 Nyt ne nukkuu vanhempiensa sängyssä toistensa kainaloissa,

laulettuaan muumit, kaapot, maikkimaat, mörrimöykyt, päivänsäteet, tätimonikat, pepit,

hämähäkit, leijonanmetsästykset...

Ja mie siemaisen öiset kahvini ja meen sitten kanssa kaikkuun!

Kauniita unia!