Niinhän siinä käy. Juuri kun olet ajatellut, että selviät siitä ensimmäisestä rankasta pitkästä päivästä kunnialla, kun miehesi on työmatkalla. Istahdat hetkeksi alas ennen lapsen iltatoimia, ja katsahdat ylöspäin.
PLOP.
Katto vuotaa. Mitä hittoa? Ei ole totta. Luulisi, että moisen asian selvittäminen ei olisi kovin hankalaa. Mutta nainen yksin moisessa tilanteessa. Kiroat. Soitat kaikki tutut ja puolitutut läpi. Painelet naapuriin lainaamaan naapurin isäntää hetkeksi.Sitä ennen tietenkin puet vauvan toppavaatteisiin, kun eihän sitä voi yksin jättää. Toteat yhdessä naapurin isännän kanssa: Joo, vuotaa. Soitat huoltoyhtiön päivystykseen: "En asu Helsingissä, yläpuolellani ei asu ihmisiä". Päivystäjä soittaa. Mitä vettä se on? Jaa-aa, sehän kiinnostais muakin melkoisesti. Päivystäjä tulee. Kiertää ja kaartaa. Kerrot ja ihmettelet. Hieman vittuilet.
Ja syy on viereisessä teknisessä tilassa. Joku huoltomies tai vastaava on unohtanut tiukata ruuveja hiukan putkista, ja kappas: kosteus nousee meidän kattoon. Ihanaa. Huomisella aamusta tutkitaan, mitä vaurioita ylhäällä on. Voiko ihanammin aamu enää alkaa!
Ja tässä ohessa teet hiukan vehnäaltistusta mannapuurolla, jota lapsi sylkee suustaan. Syötät väsyneenä toisen puuron. Vaihdat 3 vaatekertaa, kun lapsi sotkee syödessään. Tiskaat tuttipullot. Roudaat sängyn eri huoneeseen vauvalle, koska katto vuotaa. Pakastat vauvalle kesäkurpitsaa. Soittelet kaikille tilannepäivityksiä. Perut aamupäivän tapaamiset.
Laitanko vielä kuvan itsestäni vai riittääkö suusanallinen kertomus? HUOH, MIKÄ PÄIVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!