Antiikkikoneet seisovat tuossa pöydällä. Ja nyt on pakko kirjoittaa, vaikka päätin, etten kirjoita tätä: Kyllä vähän masensi nostaa ne kellastuneet koneet tuohon pöydälle, kun tiesin, että kaveri avaa lootastaan upouutta, PINKKIÄ ja ihanasti hyrräävää vehjettä. Mutta kestän tän ku nainen. Koitan pärjätä noilla hetken - sinnittelen. Mutta ongelmaksi muodostui nyt todellakin vaan aivan yksi pieni sivuseikka: Mä en taida ymmärtää ompelusta yhtään mitään.
Mistä sen tajusin? Luin tuossa hiukan kaavojen ohessa olevia ohjeita ja olin haavi auki. Ajattelin sitten aloittaa hienosti asentamalla nuo koneet pelikuntoon, kun nuo oli niin hepreaa. Avasin ohjekirjat ja tajusin: mulla on liian vähän lankakeriä saumuriin. Ja miten ne langat tulee - Ei jumankauta! Hitosti viivoja joka suuntaan! A-P-U-A!! Jos en saa edes lankoja kohdalleen, miten voin saada housut saati paidan tai aplikoinnit aikaiseksi.
Eli joku perusopetus voisi olla paikallaan. Hiukan harmittaa, kun vasta näin myöhään tajuan kiinnostua moisista asioista. Ja hoppu saada valmista jannun ylle on valtava :) Mutta sitä ennen siis täältä saa lukea vain LiirumLaarumia.
Jotain hyvää: Ukkokulta palasi kotiin matkoilta. Pojalle toi duploja ja sainpahan minäkin kaksi palaa Nominationiin tuliaisiksi.
Ja ei, en ilkeä laittaa kuvaa antiikkikoneista, sen sijaan jään odottamaan ystävän uutta postausta blogiinsa tuosta ihanasta PINKKIHAAVEESTA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!